tiistai 12. joulukuuta 2017

12. luukku: Jouluun voi luottaa













Veera Salmi: Puluboi ja Ponin komerokirja, kuvittanut Emmi Jormalainen, 127 sivua, Otava 2017.







Uuden Puluboi-kirjan takakannessa luvataan, että ”tämä kirja ei tulhia tip tap tipetä".

Isompien lasten jouluaiheisissa kirjoissa joulun aika on usein kriisejä täynnä.

Poni-tytön paras kaveri Miisu on muuttamassa Tammisaareen. Ja kaiken kukkuraksi Ponin vanhemmat ovat lähdössä jouluksi lemmenlomalle etelään. 

Pulu ja pikkusisko Madeleine jäävät Lempi-mummin hoteisiin. 

Mummilla on selvät suunnitelmat joulun varalle. Mummi ja muut Rantarouva-yhdistyksen naiset järjestävät nimittäin kodittomille hyväntekeväisyys- tempauksen.

Silloin kun muut toivottaisivat glögilaseineen lämpimissä kodeissa toisilleen hyvää joulua, me astuisimme valtavaan juhlatelttaan, jossa kokoontuisivat kaikki ne ihmiset, jotka eivät voineet viettää kotijoulua. Me söisimme jouluaterian monisatapäisessä tuntemattomien joukossa, niiden ihmisten, joilla ei ollut omaa kotia. Ei voinut sanoa, että olisin odottanut sitä innolla. Minua pelotti.



Puluboi ja Poni loihtivat vintin häkkikomeroon kunnon
 joulutunnelman. Emmi Jormalaisen kuvitusta lastenromaaniin
Puluboin ja Ponin komerokirja (Otava 2017). 


Poni tuntee suurta epävarmuutta joulun onnistumisesta. Poni ja Puluboi rakentavat vintin varastotilaan itselleen joulutunnelmaa, kun luulevat, että sitä ei muutoin tänä vuonna tulisi lainkaan. 

Mutta onneksi  Poni juttelee asioista mummin kanssa:

   Keitä ne kodittomat oikein on?   Ihmisiä, niin kuin mekin olemme. Heillä ei vain ole kotia. Tai sitten he asuvat sellaisessa paikassa, jota eivät tunne kodikseen. Jotta ymmärtää kodittomuuden, täytyy aloittaa pohtimalla mitä koti tarkoittaa. 
Poni tapaa kotitalon roskiksia penkomassa kodittoman miehen, ja vähitellen tytön aiempi vieraan pelko lientyy.

Poni-tytön asiat ovat nyt joulumurheita lukuun ottamatta reilassa, ja niinpä Veera Salmi laajentaa viekkaasti sarjan henkilögalleriaa uudella lapsihahmolla, Erkillä, jonka isän marmeladifirma on vaarassa kaatua ja isä on masentunut.

Salmi tekee piiloista kirjallisuuskasvatusta, kun Puluboi ohjeistaa Erkkiä, että kirja voi olla ystävä ja auttaa hädässä.

Elkki, olet kiukkunen sillä sinun pelheelläsi on ollut vähän hässäkkää. Juuli siksi minä halusin kiljoittaa tämän kiljan sinulle, niin kuin ystäväksi, vähän tällaiseksi kamukiljaksi, sillä vaikka et uskoisi, niin kilja lauhoittaa kun oikein liehututtaa ja laivostuttaa.

Puluboin ja Ponin näkökulmien kautta sivutaan myös kulutushysteriaa ja lapsen oikeuksia.

Siinä missä vanhoissa joulusaduissa lapsia koulittiin olemaan joulun alla erityisen kilttejä, niin nykyisin aikuisetkin jo vähän lipsuvat kiltteysvaatimuksissaan. 

Mummi kertoo, että tontut kiertävät ikkunoiden takana vain ihaillakseen kauniita joulukoristeita:

– Tontut katselevat öisiltä kaduilta ikkunoihin, eivät tarkkaillakseen kuka oli kiltti ja kuka ei, vaan ihaillakseen joulukoristeita. Ei tonttuja kiinnosta ollenkaan, miten kukakin käyttäytyy. Eivät he aina itsekään niin hyvin käyttäydy, sanoi mummi ja nauroi ihanasti, kuin muistellen jotain kauan sitten tuntemaansa tonttua.



Näin tunnelmallinen huipennus saadaan kodittomien joulujuhlaan. Emmi Jormalaisen kuvitusta lastenromaaniin Puluboin ja Ponin komerokirja (Otava 2017).  


Kodittomien joulujuhlassa on samaa tunteisiin käyvää ylevyyttä kuin Astrid Lindgrenin Vaahteramäen Eemelissä, kun Eemeli ja Aatu järjestivät pidot vaivaistalon asukkaille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti