24. luukku: Jätetään ovi auki tontulle!

Hannu Mäkelä & Camilla Mickwitz: Tonttu joka pelkäsi joulua, 37 sivua, Otava 1988.

Tämän joulun yllättävin myyntihitti on ainakin median hypetyksen perusteella ollut tonttuovi.

Tonttuovet ovat loppuneet  monista liikkeistä suuren kysynnän vuoksi.

Onneksi sellaisen  voi myös itse askarrella. Esimerkiksi Helsingin Sanomista löytyvät ohjeet oven tekemiseen.

Ideana on siis kiinnittää asunnon sisätiloihin pikkuruinen ovi seinään lattialistan päälle ja toivoa, että tonttu ottaa oven ja sen takaa – toivon mukaan ainakin itse kunkin mielikuvituksessa –  löytyvän kodin omakseen.

Ruotsissa kotitontuilla on ollut vahvempi perinne kuin meillä koto-Suomessa, mutta tiettävästi tonttuoven idea on napattu meille kuitenkin Englannista, missä on jo pitkään ollut myynnissä ja askartelusivujen ohjeissa keijukaisille tai tontuille tarkoitettuja ovia.

Hannu Mäkelän & Camilla Mickwitzin kuvakirjassa tonttu on pitänyt huolta nelilapsisen perheen kodista jo pitkään. 

Näkymä tontun kotiin, joka toimii myös joululahjapajana. Oviaukossa
näkymää ällistelemässä talon tyttö ja poika. Camilla Mickwitzin kuvitusta
Hannu Mäkelän tekstiin kuvakirjassa Tonttu joka pelkäsi joulua (Otava 1988). 

 

Se on onnistunut lymyilemään talon väen näkymättömissä, mutta kerran talon koira haistaa sen oven läpi, ja niin tonttu paljastuu tytölle ja pojalle. 

Se pelkää, että rikkomuksesta seuraa karkotus majakkatontuksi etäiselle saarelle.

Kotitonttu on jo pitkään ollut huolissaan siitä, että lapsille eivät enää kelpaa perinteiset itse tehdyt lelulahjat.

Sillä kotitonttu oli usein retkillään talon kuntoa tutkiessaan huomannut jos jonkinlaisia merkillisiä uutuuksia, joita aikuiset hankkivat koteihinsa. No, aikuiset olivat aikuisia, mitäs heistä, ostivat kaupoista jos rahaa oli, joskus vaikkei ollutkaan. Mutta kun lapsetkin televisiota katsoessaan näkivät yhä uusia ja kummallisempia vempaimia, joita oli sitten pakko saada. Oli puhuvia avaruuseläimiä, liikkuvia robotteja, videopelejä, tietokoneita, shakkipelejä jotka ajattelivat nopeammin kuin ihmiset. Sähköä niissä kaikissa tarvittiin. Ja se todella oli kotitontun heikon osaamisen laji. Miten se silloin kykeni sellaisia lahjapyyntöjä valmistamaan. Ei mitenkään… siinä koko kylmä totuus. Yhtä kylmä kuin talvi ulkona.

Tontun asunnon ovi on komeron perällä, siksi tonttu on saanut niin
pitkään asua tonttukolossaan talonväen tietämättä. Camilla Mickwitzin
kuvitusta Hannu Mäkelän tekstiin kuvakirjassa Tonttu joka pelkäsi joulua (Otava 1988). 

Tonttu avautuu ahdistuksestaan talon lapsille, ja tietysti lapset pinnistelevät ja keksivät joululahjatoiveisiinsa myös muutaman sellaisen lahjan, jonka tonttu pystyy pajassaan valmistamaan. 

Mäkelän jo 30 vuotta sitten ilmestyneessä tarinassa kritisoidaan kulutushysteriaa jopa yllättävän modernisti. Kirjoittamisajankohtana kotien tietokoneet olivat vasta yleistymässä. 

Jouluaattona tyttö järjestää tontulle yllätyksen ja tuo lämmintä riisipuuroa
oven taakse. Camilla Mickwitzin kuvitusta Hannu Mäkelän tekstiin kuvakirjassa
Tonttu joka pelkäsi joulua (Otava 1988). 

Camilla Mickwitz kuoli kesken luomisvoimaisen kautensa kesällä 1989. Kuvitus tähän joulukuvakirjaan oli yksi hänen viimeisimmistä kuvituksistaan.

Muita lastenkirjoja kotitontuista:

Wi Huygen & Rien Poortvliet: Suuri tonttukirja, suomentanut Panu Pekkanen, WSOY 1978

Mauri Kunnas: Suomalainen tonttukirja, Otava 1979

Viktor Rydberg & Harald Wiberg: Kotitonttu, suom. Yrjö Jylhä, Tammi 1981

Karl Erik Forslund & Harald Wiberg: Tonttu ja kettu, suomentanut Eila Kivikk´aho, Tammi 1982

Krister Green & Lennart Helje: Tontun lahja, suom. Tuulikki Ojanen, Gummerus Carlsen 1990

Krister Green & Lars Carlson: Antin jouluseikkailu, suomentanut Laila Rauhamaa, Kolibri / Lasten Parhaat kirjat 1996

Astrid Lindgren & Eva Eriksson: Kettu ja tonttu, suomentanut Kristina Rikman, WSOY 2017

Rouva Huu toivottaa kaikille Lastenkirjahyllyn lukijoille hyvää, rauhallista joulun aikaa.