Ala- ja yläpääasiat balanssissa

Jyri Paretskoi: K15, 80 sivua, Otava 2018.

Jyri Paretskoi  murtautui lupaa kysymättä nuorten vähän lukevien poikien tajuntaan Shells Angles –sarjallaan (Karisto vuodesta 2013).  

Siitä on kehkeytynyt jo ilmiö: avausosasta on otettu tänä vuonna jo kuudes painos ja tekeillä on myös tv-sarja.

On kiinnostavaa, että Otavan kautta ilmestyvän uuden sarjan avausta, K15, markkinoidaan sanoilla ”uusi sarja Skamin hengessä” ja viitataan näin viime vuonna sekä nuorten että aikuisten keskuudessa megailmiöksi muodostuneeseen norjalaiseen draamasarjaan, joka on Suomessa katsottavissa vielä joulukuun alkuun asti Yle Areenan kautta.

Vähän lukevien nuorten lukuinnostus täytyy siis herättää jostain muusta mediasta suositun brändin kautta. Näin se menee.

Sarjan avausosan kannessa on Skamin tyyliin tekstiviestittelyä, johon on saatu tiivistettyä myös tärkeä siivu Paretskoin vetävästä ja savolaisittain sutkista sanailusta. Onneksi tekstiviestit jäävät varsinaisessa tarinassa sivuosaan.

Ei asiat parane jaarittelemalla. Toivottavasti tästä alle sadan sivun nuortenromaanista tulee pian vakiintunut konsepti. Paretskoin K15 on tiiviistä sivumäärästään huolimatta tuhti tiivistys yläkouluikäisten mielenmaisemasta.

Roni ja Niko eivät ole luokan suosituimpien joukossa, mutta asia muuttuu, kun luokalle tulee uutena oppilaana  Sara, joka lyöttäytyy sujuvasti poikien seuraan. 

Muualta tulleena Sara näkee heti luokan vinoutuneet valtasuhteet ja vähitellen hän  pitkäjänteisellä toiminnallaan pystyy niitä myös muuttamaan.

Jäntevään 80 sivun mittaan tiivistetyssä avauksessa keskiössä ovat neuroottisen Ronin edesottamukset. Poika täyttää pian 15 vuotta ja sen jälkeen hän haluaa saada yksinhuoltajaäidiltään vastaukset moniin vastausta vaille jääneisiin elämän peruskysymyksiin.

Paretskoi tuntee kohderyhmänsä: hän työskentelee Iisalmessa yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Paretskoilla on siis siviiliammattinsakin takia ilmeinen agenda saada paitsi omat oppilaansa niin siinä sivussa myös mahdollisimman laajat joukot koko Suomen yläkoululaisista lukemaan.

Tapahtumat käynnistyvät ainekirjoitustunnista. Ei  todellakaan mikään dramaturgisesti kohottava lähtötilanne, mutta siekailemattomasti Paretskoi rakentaa jännitteen tarinaan.

Hänen metodinsa ovat toki perinteisiä: Ronin ja Nikon keskinäisessä sanailussa huomio on usein alapään asioissa, mutta ennen pitkää kolmikon ja koko luokan aivotoiminnassa tapahtuu hyvää tekeviä liikahduksia monella muullakin tasolla. 

Sarjan kakkososa, Salaisuuksia, ilmestyy jo kesän lopulla.