perjantai 3. elokuuta 2018

Valloittava alueenvaltaus















Tuula Kallioniemi & Terese Bast: Neljä muskelisoturia, 25 sivua, Karisto 2018.





Tunnekasvatuskirjoja ilmestyy nyt todella paljon, kuten on Lastenkirjahyllyssäkin todettu useampaan otteeseen. 

Parhaat kirjat eivät huuda erityissanomaansa lainkaan ja niistä riittää siksi paremmin purtavaa moneen eri tarpeeseen.

Tuula Kallioniemen & Terese Bastin Neljä muskelisoturia kertoo yhteishengestä ja reilusta kaverimeiningistä. Tästä aiheesta ei ole taas hetkeen kuvakirjoja tehtykään.

Todellisen alueenvaltauksen kuvakirja tekee siinä,  että sen keskushenkilönä on down-poika Anttu.

Terese Bast on oivallinen valinta tekstin kuvittajaksi. 

Hänen suuripäiset lapsihahmonsa ovat usein karikatyyrisiä ja ilmeikkäitä eleineen ja kehonkielineen.   

Antun olemusta ei kuitenkaan kuvituksessa liiaksi leimata muista lapsista poikkeavaksi downin oireyhtymän tunnusmerkeillä.


Jontun erillisyyden tunnot tulevat hyvin aukeamilla esiin, kun
hän joutuu salakuuntelemaan ja vakoilemaan muskelisotureita
ja heidän johtajaansa. Terese Bastin kuvitusta Tuula Kallioniemen tekstiin
kuvakirjassa Neljä muskeilsoturia (Karisto 2018).


Anttu haluaisi kuulua muskelisotureihin. 
Jossu saisi olla pomo. 
Rampo, Käpsä, Erkki ja Anttu olisivat neljä muskelisoturia. 
Mutta Anttu ei pääse mukaan. 
   Miksi en pääse? Anttu on kysynyt. 
   Siksi, että sinä honotat. Ja siksi, että sinä olet dauni, Jossu on sanonut.
 Anttua ottaa pattiin. Jossu on epis. Miksei muka dauni voisi olla muskelisoturi. Ja mitä haittaa, jos vähän honottaa. Antun puheesta saa kuitenkin ihan hyvin selvää. Ja Anttu on vahvempi kuin Käpsä. Tosi epistä. 
 Antun on tyydyttävä vaklaamaan Jossun porukkaa periskoopilla. Jonain päivänä Anttu on vielä sankari. – –

Kallioniemen teksti ja Bastin valitsemat kuvakulmat ilmentävät hyvin Antun kokemaa ulkopuolisuuden tunnetta ja halua kuulua samaan ryhmään muiden ikätovereidensa kanssa.


Sade yllätttää Antun ja hän yrittää hakeutua suojaan latoon,
mutta  poika pelästyy sieltä kuuluvaa vinkunaa... Terese 
Bastin kuvitusta Tuula Kallioniemen tekstiin kuvakirjassa Neljä muskeilsoturia (Karisto 2018).



Luontevasti tarinassa myös sidotaan juoneen sankaritarinoiden pitkää perinnettä – alkaen  antiikin mytologiasta ja kuvakirjan nimen tunnistettavasta  viittauksesta Alexandre Dumas`n klassikkoon Kolme muskelisoturia ja päätyen nykypäivään ja Timo Parvelan Ella-kirjojen sankaritarinoihin.

Antulle tarjoutuu lopulta tilaisuus osoittaa rohkeutensa ja neuvokkuutensa. Kauniisti korostetaan myös sitä, että terve varovaisuus on joskus hyvästäkin ja karskikin voi tunnustaa erheensä ja pelkonsa.

Neljä muskelisoturia -kirjan erityisenä ansiona voi pitää sitä, että sen aihepiiri, kuvitustyyli  ja lähestymistavat tekevät kirjasta kiinnostavan myös alakouluikäisille lukijoille. 



Onnellinen loppu on uskottava ja antaa vakuutuksen siitä, että
Anttu on urotekojensa takia itsestäänselvästi saanut oikeuden olla yksi
muskelisotureista. 
Terese Bastin kuvitusta Tuula Kallioniemen tekstiin 
kuvakirjassa Neljä muskeilsoturia (Karisto 2018).




Down-lapsen vanhemman näkökulman tuo vivahteikkaasti ja rehellisesti esille Kalle Niinikankaan aikuisille suunnattu runokirjauutuus Tervetuloa Mongoliaan (Enostone kustannus 2018). 

Niinikangas kertoo runoissa tunnoistaan neljännen lapsensa saatua diagnoosin downin syndroomasta. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti