Oodi omintakeisuudelle

Inka Nousiainen & Satu Kettunen: Olematon Olga, 32 sivua, Otava 2018.  

Olematon Olga ei ole kuvakirjan nimenä kovin vetovoimainen, mutta juuri tässä valjussa ensivaikutelmassa piilee kirjan perimmäinen lumous.

Kirjan nimi assosioi Tove Janssonin Näkymätön lapsi -tarinan Ninniin ja räyhäkän lastenlorun Oskari Olemattomaan. 

Huvipuistossa Olga jää suuren hattaran varjoon. Katsoja näkee
hänestä vain pienet jalat. Satu Kettusen kuvitusta Inka 
Nousiaisen tekstiin kuvakirjassa Olematon Olga (Otava 2018). 

Heti ensimmäisellä sivulla kirjan kertoja haluaa ehdottomasti tutustuttaa lukijan Olgaan:

Voi olla että olet hänet jo nähnytkin, vaikkei sinulla ole asiasta aavistustakaan. Hän ehkä istui edessäsi bussissa, mutta näit vain hänen piponsa tupsun tai osan hänen hihastaan. Kenties hän seisoi takanasi liukuportaissa noustessasi kauppakeskukseen (löysitkö muuten etsimäsi tiaran/ pomppivan liman / meripelastuskeskuksen/ dinosauruksen luut?) mutta miksipä olisit taaksesi vilkuillut. Kadulla hän kulki niin kaukana, että oli vain pieni piste. Olisit tarvinnut kaukoputken tai SUUREN SUUREN SUURENNUSLASIN nähdäksesi hänet.  

Sitaatti kiteyttää mainiolla tavalla nykyihmisen riesan: pienikin ulkopuolinen ärsyke herpaannuttaa keskittymisen.  

Kertoja lipeää tuon tuostakin varsinaisesta aiheestaan eli Olgasta. Assosiaatio kolossikalmariin vetää tarinan fokuksen heti harhateille, mutta harha-askeleen kautta muistutetaan mielikuvittelun tärkeydestä. Vielä tässä vaiheessa kertoja palauttaa tarinan kuitenkin tunnollisesti takaisin raiteilleen.

Ihmisten erilaisuus kiteytyy aukeamalle, jossa kertoja pohtii
omaa isopäisyyttään. Satu Kettusen kuvitusta Inka 
Nousiaisen tekstiin kuvakirjassa Olematon Olga (Otava 2018). 

Jotkut ihmiset sulautuvat tapetteihin ja hukkuvat massaan. Jotkut tulee ohittaneeksi ilman varsinaista syytä. Pikku esineet katoavat, ja joskus hukkaan voi joutua ihminenkin. 

Olematon Olga on kujeileva kirja ihmisten erilaisuudesta, joka on rikkaus ja elämän suola.  

Inka Nousiaisen & Satu Kettusen tiimityö on hioutunut tässä toisessa yhteisessä kuvakirjassa huippuunsa. Tekijät antavat selvästi toisilleen sytykkeitä. 

Viimeisellä sivulla kertoja harmittelee, että Olga ennätti jo lähteä:
"Hän on sellainen, usein jossakin tietämillä". Satu Kettusen kuvitusta
Inka Nousiaisen tekstiin kuvakirjassa Olematon Olga (Otava 2018). 

Satu Kettusen visuaalinen irrottelu on vielä raisumpaa kuin edellisessä Nousiaisen tekstiin perustuvassa Yökirjassa (Tammi 2015). 

Kuvitukseen tulee dynaamisuutta pyöreiden ja kantikkaiden muotojen rytmistä, rullaportaista ja valonkajosta. Kuvan rajaukset ja zuumaukset yksityiskohtiin tulevat katsojan silmille yllättäen ja ikään kuin penäävät tällä tavoin siristämään katsettaan ja näkemään oikeasti Olemattoman Olgan. 

Lähes joka aukeamalla varioidaan violetin eri sävyjä, joille keltainen antaa räväkän kontrastin.