Pääskysen siivin eteenpäin

Otavan julkaiseman lastenlehti Pääskysen
ensimmäisen vuosikerran ensimmäisen numeron kansilehti
14. tammikuuta 1907.

PHH:n puhe Turun Kirjamessuilla Suomen Nuorisokirjailijat ry:n Pääskynen-kunniakirjan jakotilaisuudessa perjantaina 5. lokakuuta klo 15.45. 

Hienoa ja huimaa. Monestakin syystä. 

Aiemmat Pääskys-kunniakirjan saaneet lasten- ja nuortenkirjallisuuden monitoimimiehet ja -naiset ja yhteisölliset kirjalliset toimijat ovat nimittäin kaikki minulle eri tavoin tuttuja. 

Kari Vaijärven päätoimittamassa Tyyris Tyllerössä julkaistiin ensimmäinen lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkimukseen liittyvä artikkelini syksyllä 1989. 

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden kriitikkoon ja kävelevään tietopankkiin Ismo Loivamaahan tutustuin 1990-luvun alkupuolella. Edelleen ajoittain ruodimme Ismon kanssa puhelimitse ja viimeisen vajaan vuoden ajan myös sähköpostitse  alan ilmiöitä. Olen myös avoimesti kadehtinut Lapsen maailma -lehden pitkäikäistä lasten- ja nuortenkirjapalstaa, jota Kerttu Manninen piti ennen Ismo Loivamaata 1950-luvulta aina vuosituhannen taitteeseen asti.

Lisensiaatin- ja väitöstutkimuksissa aiheenani oli lasten- ja nuortenkirjailijoiden aseman ja ammatti-identiteetin kohentuminen 1940–50-luvulla. Siihen vaikuttivat muun muassa lasten- ja nuortenkirjakritiikin vakiintuminen päivälehdissä, apurahoitus ja Nuorten kirja ry:n perustaminen. Opinnäytteitä varten haastattelin tammikuussa 1995  Toini Havua, joka oli ensimmäinen Pääskynen-kunniakirjan saaja vuonna 1981. Haastattelu 87-vuotiaan Toini Havun kotona Käpylässä oli monin tavoin ikimuistoinen! 

Samoihin tutkimushankkeisiin haastattelin Henry Granforsia, Irja Lappalaista ja Kerttu Mannista. Kerttu Mannisella oli tapana soittaa 1990-luvulta aivan vuosituhannen taitteeseen asti kerran tai pari vuodessa äidillisiä neuvopuheluita, joissa hän muistutti lasten- ja nuortenkirjakriitikon työn vastuista ja velvoitteista. Toini Havu, Henry Granfors, Irja Lappalainen ja Kerttu Manninen ovat kaikki jo siirtyneet tuonilmaisiin, kuten myös Vuokko Blinnikka, joka toivotti minut ystävällisesti tervetulleeksi Suomen Nuortenkirjaneuvoston eli nykyisen IBBY Finlandin toimintaan 30 vuotta sitten, vuonna 1988.  

Nuortenkirjaneuvoston ja nykyisen IBBY Finlandin kautta ja muitakin polkuja pitkin tutuiksi ovat tulleet Maija Karjalainen ja Arja Kanerva. Kaisa Langen, Arja Kanervan ja viime marraskuussa edesmenneen Maria Laukan toimittama Mielikuvia oli minulle heräte paneutua kuvakirjallisuuden tutkimukseen. Maria opasti minua lempeästi mutta vaativasti tutkimaan lastenkirjan kuvaa entistä tarkemmin.    

Säännöllisen ja asiantuntevan lasten- ja nuortenkirjakritiikin vähentyessä eri medioissa kirjavinkkarien työn merkitys on noussut lasten ja nuorten lukemaan innostamisessa. Kirjavinkkarit jalkautuvat lasten ja nuorten pariin kertomaan innostavasti uusista ja toisinaan vähän vanhemmistakin lasten- ja nuortenkirjoista. Toivoisin, että kirjavinkkarien työ saisi osakseen enemmän julkista arvostusta.   

Marja-Leena Mäkelän ja Reetta Saineen kirjavinkkauksien latautunut tunnelma ja innostus ovat olleet minulle yhtenä kimmokkeena lasten- ja nuortenkirjakritiikkien teossa. Kuinka koukuttaa päivälehtikritiikin kautta eri ikäiset lukijat innostumaan uusista lasten- ja nuortenkirjoista – eri keinoilla mutta samalla intensiteetillä? 

Vuonna 2003 olin Lukukeskuksen entisen toiminnanjohtajan, Riitta Vaismaan, aloitteesta koolle kutsutussa työryhmässä perustamassa lasten kirjallisuuslehti Vinskiä. Lehden esikuvana voi pitää vuonna 1906 perustettua Anni Swanin toimittamaa lastenlehti Pääskystä, jossa lapsetkin saivat monin tavoin osallistua lehden tekoon.

BTJ Kirjastopalvelun kanssa olen tehnyt kolme kirjaa ja muutaman pienemmän julkaisun. Karl Grünnin kotimaisen realistisen nuortenromaanin tutkimukset ovat olleet hyödyksi omissa tutkimushankkeissani. 

Ja kuinkas ollakaan, kolme vuotta sitten Pääskynen-kunniakirjan sai Turun kirjamessut. 

Olen aina pitänyt Turun kirjamessujen tunnelmasta. Messut ovat minulle, pienikokoiselle ihmiselle, juuri sopivan kokoiset. Päässäni ei yleensä surise Turun messujen jälkeisinä päivinä ihan niin pahasti kuin Helsingin kirjamessuilta palatessa.  

Suomessa lasten- ja nuortenkirjallisuuden toimijoiden piirit ovat todella pienet. 

Kaikki tuntevat toisensa, yhteydenpito on mutkatonta ja helppoa. 

Ensimmäisen Pääskys-kunniakirjan vuonna 1981 saanut Helsingin Sanomien kriitikko Toini Havu piti yhtenä oman kriitikon työnsä mittarina sitä, kuinka monta haukkumakirjettä ja kukkalähetystä hän sai kritiikeistään kirjailijoilta. 

Ajat ja sopivaisuussäännöt ovat muuttuneet sitten 1940–50-luvun. 

Mutta toki myös kriitikko ja tutkija kaipaa toisinaan palautetta työstään. 

Arvostan tätä Pääskys-kunniakirjaa nimenomaan siksi, että se tulee lasten- ja nuortenkirjailijoilta. 

Suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus on ollut koko 2000-luvun murroksessa. 

Juuri sen vuoksi on mielestäni erityisen tärkeää, että kaikki lasten- ja nuortenkirja-alan toimijat – kirjailijat, kuvittajat, kustantajat, kirjakauppiaat, kirjastoammattilaiset, varhaiskasvattajat, opettajat, järjestöt, instituutiot ja kriitikot ja tutkijat – työskentelevät yksituumaisesti ja samassa rintamalinjassa yhteisenä tavoitteena lasten ja nuorten lukemaan innostaminen. 

Näin tehtiin, kun perustettiin Nuorten Kirja ry lähes päivälleen 72 vuotta sitten, ja niin pitää tehdä myös nyt ja aina. 

Suomen Nuorisokirjailijat ry:n Pääskys-kunniakirjan saaneet vuosilta 1981–2015

1981 Toini Havu 
1983 Irja Lappalainen
1985 Vuokko Blinnikka
1987 Henry Granfors
1989 Mielikuvia-kirjan toimittajat Arja Kanerva, Kaisa Lange & Maria Laukka
1991 Kerttu Manninen 

1994 Lapsen Maailma -lehti: Soili Niklander & Mauri Upanne
1996 BTJ Kirjastopavelu Oy:n kustannustoiminta
1998 Ismo Loivamaa 

2001 Maija Karjalainen
2003 Karl Grünn
2005 Riitta Vaismaa
2008 Reetta Saine

2010 Kari Vaijärvi
2013 Marja-Leena Mäkelä
2015 Turun Kirjamessut