tiistai 7. toukokuuta 2019

Lapsellakin saa ja pitää olla unelmia















Satu Heinola: Mirkka ja meri, kuvittanut Mira Mallius, 95 sivua, Enostone 2019. 





Lastenkirjaesikoisia tulee nykyisin ilahduttavan paljon pieniltä kustantajilta.

Satu Heinolan Mirkka ja meri on valtavirrasta mukavasti poikkeava viehättävä lastenromaani, jossa on verkkainen rytmi. 

Tyvenen pinnan alla tapahtuu kuitenkin yllättävän paljon. 

Neljäsluokkalainen Mirkka asuu kaksin äitinsä kanssa. 


Mira Mallius on tavoittanut äidin kulmikasta olemusta myös
kuvitukseen. Malliuksen kuvitusta Satu Heinolan lastenromaaniin
Mirkka ja meri (Enostone 2019). 


Äiti on äkkipikainen ja ynseä ihminen. Hän ei tunnu olevan koskaan tyytyväinen Mirkan tekemisiin tai harrastuksiin.

– – koskaan ei voi tietää, mistä hän seuraavaksi suuttuu. Sitten hän saattaa puhua vaikka kuinka kauan kaikkia syytöksiä, ja se ei lopu ennen kuin itse pyytää äidiltä anteeksi. Äidin kanssa tuntuu, että pitää koko ajan olla varuillaan, ja silti hätä on mahdotonta pitää tyytyväisenä. 


Mirkka rakastaa merta. Syksyllä hän näkee rannalla myytävän soutuveneen  ja ryhtyy parhaan ystävänsä Peksin kanssa tekemään suunnitelmia veneen hankkimiseksi.

Unelmasta tulee hyvän kaverin kanssa heti todellisempi.
Mirkka ja Peksi  piirtävät venehaavetta ensin hiekkaan,
mutta keksivät pian konkreettisia tekoja veneen hankkimiseksi.
Mira 
Malliuksen kuvitusta Satu Heinolan lastenromaaniin 
Mirkka ja meri (Enostone 2019). 


Äiti pistää parhaansa mukaan kapuloita rattaisiin, mutta onneksi Peksin isoisä ja äidin uusi miesystävä Seppo-Esko ovat juonessa mukana. 

Peksi ja Mirkka keksivät erilaisia keinoja rahan ansaitsemiseen.  

Alakouluikäisten yritteliäisyyttä ei ole hetkeen kuvattukaan näin aidon tuntuisesti. Kun unelman eteen joutuu tekemään konkreettisesti työtä, lopputulostakin arvostaa aivan eri tavalla. 


Tässä vaiheessa unelma veneestä on vasta hento haave.
 Mira
Malliuksen kuvitusta Satu Heinolan lastenromaaniin 
Mirkka ja meri (Enostone 2019). 


Mirkka on minäkertojana uskottava – pääosin rauhallinen tarkkailija, mutta tuntiessaan joutuvansa väärin ymmärretyksi hän myös sanoittaa tunteensa ja onneksi saa niihin myös muilta aikuisilta vastakaikua.

Äidin ynseys jää  askarruttamaan lukijaa, sillä tämän olemus ei kovinkaan paljon pehmenny tarinan edetessä. Tekisi mieli syyttää äitiä jopa lapsen henkisestä kaltoinkohtelusta. 

Kyse voi toki olla esimurrosikäisen Mirkan liioittelusta ja etäisyyden ottamisesta, onhan hän asunut äidin kanssa kaksin koko ikänsä. 

Moni asia jää niin sanotusti ”ilmaan” ja talven tulon vuoksi myös veneen käyttöön ottaminen jää vielä odottamaan kevättä. Siksi Mirkka ja meri suorastaan vaatii jatko-osaa!

Satu Heinola (s. 1987) on koulutukseltaan psykologi ja asuu Helsingissä. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti