maanantai 2. syyskuuta 2019

Isän etsintä vie absurdille aikamatkalle











Mikko Koiranen: Nauhoitettava ennen käyttöä, 260 sivua, Myllylahti 2019. Kansikuva Karin Niemi.




Aikamatkustus on tullut rytinällä kotimaiseen nuortenkirjallisuuteen. 

Tämän vuoden tarjonnassa Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli- ja Sanna Iston Sirpale-romaanien (WSOY 2019) lisäksi aikamatkustus on keskeisessä osassa myös esikoiskirjailija Mikko Koirasen (s. 1987) nuortenromaanissa Nauhoitettava ennen käyttöä.

Koirasen esikoisromaanin lähtöasetelma on tuttuakin tutumpi: nuori poika, Miro, yläkoulun viimeisellä luokalla, kipuilee elämänsä kanssa. 
Poika on kärttänyt äidiltään pitkään tietoa isästään. Äiti on vältellyt aihetta ja kieltänyt omaa äitiäänkin kertomasta mitään Mirolle. 
Mutta olihan minulla oikea isä jossain, koska lapsen tekemiseen tarvitaan aina kaksi ihmistä. En vain tiennyt, milloin ja miksi isä oli pudonnut äidin kelkasta. Koko lapsuuteni olin ollut ilman: isäpuolia ei ollut ollut, kuten ei myöskään äidillä edes pientä sutinaa kenenkään kanssa. Siihen asti ei ainakaan ollut ikinä päästy, että minulle olisi joku esitelty. 
Perheyhteyden teemat nousevat  keskiöön. Romaanin alusta löytyy ravisteleva ja koskettava kohtaus, jossa Miro kokee huonommuudentunnetta suhteessa muihin kavereihinsa, koska ei osaa itse korjata polkupyöräänsä. Hän on yrittänyt kuivaharjoitella koitokseen katsomalla youtubesta pyöränkorjausvideoita. 
Miro kadehtii kavereitaan, koska ”sen, mitä koulu ei opeta, opettavat isät”. 
Sattumalta Miro kohtaa digitointifirmaa pyörittävän Heikin, joka ehdottaa, että Miro lähtee itse menneisyyteen ottamaan asioista selvää. Vanhan VHS-videonauhurin kaukosäätimen ja nauhan kautta Miro siirtyy vuoteen 2002.

Miro saa aikamatkoillaan selville hämmentäviä asioita menneisyydestään. Hän joutuu miettimään, onko vallitsevien olojen kyseenalaistaminen edes mielekästä, kun kaikki on periaatteessa ”hyvin”.  
Koirasen romaanin juoniaihio on omintakeinen ja absurdi. Lukijan mielenkiinto pysyy yllä melko hyvin, joskin pieni tiivistäminen ja ytimekkäämpi ilmaisu olisivat jäntevöittäneet romaania.

Ajankuvan detaljit osoittavat, kuinka paljon nuoruuden kokemus- ja elämysmaailmat ovat muuttuneet vajaassa 20 vuodessa.
Koiranen työskentelee kolmiulotteisten havaintomallinnekuvien suunnittelijana ja asuu Limingassa.  Romaani sijoittuu hänen vanhaan kotikaupunkiinsa Ouluun,  Tiuran kaupunginosaan. Dialogi käydään myös Oulun murteella. 
Myllylahden sivuilta löytyvässä kirjailijahaastattelussa hän kertoo huolestuneensa poikien vähentyneestä lukemisesta siinä määrin, että halusi omalla panoksellaan osallistua lukutalkoisiin:

Toiset tarinat inspiroivat parhaiten; sellaiset, jotka kunnolla kääntävät sisuskalut ja maailmankuvan ympäri. Niistä tulee fiilis, että samperi, minäkin haluan vaikuttaa porukkaan noin! Pyrin myös sisällyttämään tarinoihini mahdollisimman herkullisen, niin sanotun high concept -koukun, jonka oivaltaminen ei katso aikaa, paikkaa tai lähdettä. 



Lisää kotimaisia lasten- ja nuortenkirjoja, joissa aikamatkustus tärkeässä osassa:

Heikki Lehikoinen: Tufunus avaruudessa, Teos 2019

Magdalena Hai: Kolmas sisar, Otava 2018

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras, WSOY 2018

Mervi Heikkilä & Marjo Nygård: Uppalan kartanon aarre, Haamu 2017

Paula Noronen: Supermarsu palaa tulevaisuuteen; Supermarsu ja jääräpää Janne, Tammi 2014 ja 2015

Satu Mattila-Laine: Parantola, Karisto 2015

Juha-Pekka Koskinen: Haavekauppias, Karsto 2013

Kari Vaijärvi: Rautakellojen arvoitus, Mäkelä 2012

Maijaliisa Dieckmann: Sigismund Virtanen Troijan sodassa; Sigismund Virtanen Odysseyksen matkassa, Mäkelä 2012 ja 2013

Taavi Vartia: Viikinkipoika Kaspar II: sininen viikinki ja kuninkaan sotaratsu, Helsinki-kirjat 2011

Laila Kohonen: Kumisevan kiven arvoitus, Tammi 2011

Kirsti Ellilä: Reetta ja linnan vangit, Karisto 2010

Elisabet Aho: Aadan aikaikkuna, Otava 2009

Marja Luukkonen: Kivinen kello, Tammi 2007

Sari Peltoniemi: Suomu; Hämärän renki, Tammi 2007 ja 2009 

Ritva Toivola: Arvaamaton aikamatka, Tammi 2005

Taina Haahti: Ron Tulinen, WSOY 2005

Mila Teräs: Tyttö tulevaisuudesta, Otava 2004

Hannu Hirvonen: Kynnet ja päivät, Tammi 2003



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti