Tamperelainen kirjallisuudentutkija Maria Laakso viittaa juuri ilmestyneellä nuorten tietokirjallaan Taltuta klassikko! kintaalla aikuisten huolipuheelle liittyen nuorten vähentyneeseen lukemiseen.
Kirja on onnen omiaan yläkoulua päättävälle ja lukioikäiselle nuorelle, joka kamppailee äidinkielen ja kirjallisuuden tunnilla pakkoluettavien kotimaisten klassikkojen äärellä.
Teos ei silti ole mikään oikotie onneen, vaikka Laakso itsekin puhuu kursailematta klassikkobluffista.
Mainiosti olennaisen kiteyttävistä juonireferaateista huolimatta sen ydin on mielestäni aivan muualla.
Laakso osoittaa rivien välissä nasevasti sen, kuinka tärkein heräte lukemisen tajuntaa räjäyttävästä voimasta tulee toteen näytetyksi vain ja ainoastaan silloin, kun nuori itse omaehtoisesti oivaltaa lukemansa (klassikko)kirjallisuuden vivahteet ja ylivertaisuuden.
 |
| Johanna Rojolan kuvituksissa hyödynnetään tehokkaasti vain yhtä lisäväriä, joka on kunkin kohdeteoksen kohdalla tarkoin valittu. Tehovärin käyttäminen oli yleistä 1950–60-luvuilla, mutta se vaikuttaa yllättävän freesiltä! Rojolan näkemys Minna Canthin Työmiehen vaimon Homsantuusta Maria Laakson tietokirjassa Taltuta klassikko! (Tammi 2019). |
Maria Laakso antaa nykynuorille sopivan kokoisen työkalupakin klassikoiden selättämiseen.
Laakso riisuu klassikkokirjallisuudesta kaiken pönötyksen, pölyn ja pöljän ajatuksen pakon edessä lukemisesta. Hän tuo kotimaisten klassikkojen opettamiseen kipeästi kaivattua anarkiaa.
Minulla on ollut ilo olla vuosien mittaan useammassakin yhteisessä työprojektissa Maria Laakson kanssa. Hänen puhetyylinsä ja kielen tajunsa näkyy ja kuuluu tekstistä ällistyttävän tunnistettavana.
Verbaalisesta tykityksestä ja kieli poskessa -tyylisestä huumorista huolimatta teoksen pohjalla näkyy ja kuuluu rautainen asiantuntemus ja vankkkumaton kunnoitus käsiteltyjä teoksia kohtaan.
Laakson mukaan klassikoiden taltutukseen tarvitaankin ennen muuta reipasta retkimieltä ja hyviä istumalihaksia.
 |
| Johanna Rojolan potretti L. Onervasta ja Mirdjan monista miehistä puhuu puolestaan! Rojolan kuvitus Maria Laakson tietokirjaan Taltuta klassikko! (Tammi 2019). |
Suomalaisen kirjallisuudenhistorian ja klassikkojen juonien nykykielistämisessä Laakso tekee todellisen kulttuuriteon.
Hän käyttää nykynuorison rentoa ja värittynyttä puhekieltä kautta kirjan, yhtälaisesti teosten juonitiivistelmissä, kirjallisuudentutkimuksen eritystermien selityksessä kuin kirjallisuushistorian nasevissa koonneissakin.
Arvatenkin Taltuta klassikko! tulee kulumaan myös kirjallisuudenopiskelijoiden käsissä ja siinä voisi eittämättä olla potentiaalia jopa yliopiston pääsykoekirjaksi.
Saatan nyt syyllistyä liioitteluun, mutta uumoilen, että kirjallisuudenopinnot klassikoiden kirjallisuusanalyyseineen näyttäytyvät Laakson teoksen jälkeen monelle ammattiuraansa vasta suunnittelevalla nuorelle varteenotettavana ja KIINNOSTAVANA vaihtoehtona.
Laakson luupin alla on kahdeksan keskeistä kotimaista klassikkoa, jotka esitellään kronologisessa järjestyksessä. Taltutus aloitetaan Kalevalasta, josta siirrytään Kiven Seitsemään veljekseen ja Minna Canthin Työmiehen vaimoon.
 |
| Johanna Rojolan näkemys Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan suhteista. Rojolan kuvitusta Maria Laakson tietokirjaan Taltuta klassikko! (Tammi 2019). |
1900-luvulta käsittelyyn tulevat Edith Södergranin runous, L. Onervan Mirdja, Aino Kallaksen Suden morsian sekä Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja Väinö Linnan Tuntematon sotilas.
Teokset käsitellään peräkkäin liki samalla metodilla, mutta silti mukavasti varioiden.
Tekijöiden elämäkerrallisia tietoja tuodaan harkittuina nostoina, teokset kontekstoidaan aikaansa ja kirjalliseen keskusteluun, mutta samalla klassikoita tulkitaan siekailematta myös nykypäivän termien ja assosiaatioiden kautta.
Juoni ja henkilöhahmot esitellään ja muutamien osalta tuodaan esille myös klassikoista tehtyjä adaptaatioita (mukana niin lastenkirjoja, elokuva- ja teatterisovituksia kuin maalauksiakin). Letkeän vaivattomasti Laakso ujuttaa tekstiinsä myös kirjallisuudentutkimuksen avainkäsitteitä. Klassikoista on valittu järkiään hyviä katkelmia analyysin tueksi.
Maria Laakso ei aliarvoi oletettuja nuoria lukijoitaan ja puhuu siis kursailematta myös kaanonista ja sen muodostumisesta muistuttaen heti perään kerkeästi, että tämäki teos ”sivuuttaa monet hyvät kirjat ja nostaa framille vain tietyt”. Kyseenalaistaminen on vain hyvästä, ja jokainen voi tehdä myös omia klassikkolistauksia.
Melkein voisin luulla, että kyseessä on äidinkielenopettajien kirjallisuuden ammattilaiselle antama tilaustyö. Tietokirjan alkuidea juontaa parin vuoden taakse: Laakso lähetti ideansa Tammen lasten ja nuorten Ihan totta! -tietokirjakilpailuun ja sijoittui nuorille suunnattujen tietokirjojen sarjassa toiselle palkinnolle.
Tänään vietetään Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti