Selkeästi hyvä, kirjan nimeä lukuun ottamatta

Jaana Levola: Käppänät, 68 sivua, Avain 2019.

Selkokirjallisuuden tarjonta on ilahduttavasti kasvanut, mutta haasteita riittää yhä.

Lasten- ja nuortenromaanien selkomukautusten rinnalle tarvitaan myös Jaana Levolan Käppänät -selkoromaanin kaltaisia alun perin selkokielelle kirjoitettuja teoksia, joissa aihe on jo valmiiksi selkomuotoon sopivasti rajattu.

Jaana Levola on tehnyt myös aiemmin sekä yhdessä miehensä Kari Levolan kanssa että itsenäisesti asten ja varhaisnuorten selkokirjoja. 

Venla on 10-vuotias tyttö, joka ryhtyy harrastamaan Milo-koiransa kanssa rally-tokoa eli koiran tottelevaisuutta ja temppuja sisältävää koulutusta.

Äidinkielen tunneilla Venla saa olla pienemmässä ryhmässä lukivaikeuksiensa takia. 

Mummi on joutunut lonkkamurtuman takia sairaalaan ja hänen muistinsakin on huonontunut. Venla on surullinen mummin voinnin huononemisesta, mutta yhdessä mummin kanssa he keksivät keinot vetreyttää toisen muistia ja toisen lukusujuvuutta. 

Pienoisromaanin jännite syntyy Venlan äidinkielen tunnille valmistelemasta esitelmästä. 

Levolan selkokirjassa ei ole mitään muuta huonoa kuin kirjan nimi, joka ei suoraan sanoen houkuttele tarttumaan kirjaan. 

Nimi viittaa Venlan kahdelle kääpiosnautserilleen antamaan hellittelynimeen.

Kirjaston hyllyssä kirjaa valittaessa selkokirjan nimi ei lapsilukijan vinkkelistä ole järin vetovoimainen. Tavoitteena pitäisi olla, että selkoversion lukeminen on ihan yhtä "coolia" kuin ns. tavallisenkin lastenromaanin lukeminen. 

Siksi koiraharrastuksesta kertovan lasten selkokirjan nimenkin pitäisi olla verrattavissa muihin vastaaviin lastenromaaneihin.