Kaksi kotia, 33 sivua, Tammi 2020.
Aiheensa puolesta vanhempien avioerosta kertova kuvakirja Kaksi kotia ei ole ainutkertainen, mutta käsittelytapa tekee siitä silti aivan erityisen.
Se puhuttelee nimittäin luontevasti myös teini-ikäistä eroperheen lasta, sillä se ei ole tekstiltään saati kuvitukseltaan mitenkään lälly tai kohderyhmäänsä vähättelevä.
Kaksi kotia on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka kuvakirjojen potentiaalista käyttäjäjoukkoa laajennetaan Suomessakin vähitellen leikki-ikäisistä myös kuvakirjan ilmaisumuodosta hyötyviin vanhempiin lapsiin ja nuoriin.
Katajavuoren toteava teksti jättää paljon tilaa Jenny Lucanderin tarkkavaistoiselle kuvitukselle.
 |
| Tekstitön aukeama havainnollistaa hyvin kouluikäisten sisarusten tarvetta yksityisyyteen. Se esittelee myös kuvakirjan keskushenkilöt, Varpun ja Leon heille mieluisissa toimissa. Jenny Lucanderin kuvitusta Riina Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa Kaksi kotia (Tammi 2020). |
Kaksi kotia rikkoo heti ensimmäisellä tekstittömällä aukeamalla perinteisen kuvakirjan konseptia:
Kuva esittelee kirjan keskushenkilöt, pikkusisko Varpun ja isosisko Leon, jotka ovat kumpikin keskittyneet omissa huoneissaan itselleen mieluisiin asioihin.
Vanhemmat kutsuvat Varpun ja Leon olohuoneeseen. Heillä on tärkeää kerrottavaa.
”Olisi puhuttavaa”, äiti aloittaa. ”Me olemme päättäneet erota”, äiti sanoo.
Isä nyökkää partaansa.
Leo alkaa itkeä, hiljaa.
”Ajattelimme niin, että minä ja Varpu muutamme joulun jälkeen uuteen kotiin.
Lähelle koulua”, äiti jatkaa.
”Minä ja Leo jäämme tänne”, isä sanoo.
”Me ajateltiin tällä tavalla”, äiti sanoo.
”Mutta teillä molemmilla olisi aina kaksi kotia”, sanoo isä.
”Me kumpikin rakastetaan teitä kumpaakin ihan yhtä paljon kuin ennekin”, sanoo äiti.
Isä nyökkää.
Dialogi on lakonisen toteavaa. Riina Katajavuori onnistuu lataamaan siihen vanhempien jännityksen ja halun selviytyä mahdollisimman nopeasti mutta silti lapsilähtöisesti tästä vaikeasta tilanteesta.
Tekstissä ja kuvituksessa tulee aistivoimaisesti esille kodin tunneilmapiirin muuttuminen. Vanhempien ilmoitus saa lapset tarkkailemaan kotia ja vanhempia etäännetysti, kuin uusin silmin:
Äiti alkaa tehdä ruokaa. Äidin selkä on jäykkä, niin kuin äiti olisi töissä. Sohvan ruskea on erilaista. Kuin tummaa toffeeta. Seinät ovat valkoiset eri tavalla kuin ennen. Koko perhe on kuin elokuvassa. Kuin koti olisi studio eikä oikea koti.
 |
| Yhteiseen ruokailuhetkeen liittyy vanhempien avioeroilmoituksen jälkeen aivan erityistä jännitettä. Jenny Lucanderin kuvitusta Riina Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa Kaksi kotia (Tammi 2020). |
Jenny Lucander on tarkkavaistoinen lapsen arjen kuvaaja. Olen iloinen, että hänen kuvitustyylinsä tulee nyt myös laajemman suomenkielisen lukijakunnan tietoisuuteen.
Erityisen mieltynyt olen hänen omintakeiseen ja tunnistettavaan tapaansa kuvata sisätiloja usein myös panoraama-perspektiivin kautta – kodin interiööriä, sisustuksen yksityiskohtia ja viihtyisää ”kotoisuutta”.
 |
| Talvisen kaupunkimaiseman yksinkertaista kauneutta. Jenny Lucanderin kuvitusta Riina Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa Kaksi kotia (Tammi 2020). |
Lucanderille on tyypillistä, että hän tekee maisemista usein tunnepitoisia mielenmaisemia: nuhjuinen loska ja ränstyneet kerrostalot toimivat kuvakirjassa myös päähenkilöiden tunteiden tulkkeina.
Varpu ja Leo sopeutuvat muutokseen. Erityistä latausta sisältyy kuvakirjan viimeiselle aukeamalle.
Varpu, isä ja Leo lähtevät talvilomalla pohjoiseen laskettelemaan. Varpu huomaa oppineensa paremmaksi laskettelijaksi.
Lukija oivaltaa, että havaintoon liittyy myös Varpun sopeutuminen uuteen elämänmuutokseen.
Minä hallitsen tämän, Varpu tietää yhtäkkiä.
Hän nostaa polvet ilmassa loukkuun, lentää, ja PAM – suksien lavat liukuvat sulavasti maahan. Varpu ei kaadu, hän kurvaa niin että lumi pöllyää. Alarinteessä hän ohittaa oranssihousuisen pojan. Varpu nousee yksin ankkurihissillä ylös tunturia. Lumikiteet pyörivät ilmassa.
On hyvä hengittää.
 |
| Varpun voimaantumisen tunne ja sopueutuminen uuteen elämänvaiheeseen tulee upeasti esille tällä kuvakirjan viimeisellä aukeamalla. Jenny Lucanderin kuvitusta Riina Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa Kaksi kotia (Tammi 2020). |
Lisää kuvakirjoja avioerosta
Essi Kummu & Marika Maijala: Puhelias Elias, kuv. Marika Maijala, Tammi 2012
Maisa Tonteri & Virpi Talvitie: Okko Oravan kaksi pesää, Lasten Keskus 2011
Kes Gray & Lee Wildish: Rakkausliima, suom. Terhi Raumonen, Mäkelä 2010
Katinka Tuisku: Kuun ja Auringon lapset, Pieni Karhu 2008
Brigitte Weninger & Christian Maucler: Nähdään taas, isä, suom. Maisa Savolainen, Lasten Keskus 2008
Marie-Helene Delval & David McPhail: Pikku Mäyrän kaksi kotia, suom. Johanna Hynönen, Lasten Keskus 2008
Anna-Mari Kaskinen & Marjo Nygård-Niemistö: Koti kahdessa sydämessä, kun isä ja äiti eroavat, Kirjapaja 2005
Cecilie Eyen: Pikkusuden kaksi kotia, suom. Terhi Leskinen, Mäkelä 2005
Babette Cole: Avioerotus, suom. Sinikka Sajama, Kustannus-Mäkelä 1998
Sari Kettunen & työryhmä, kuv. Pirjo Alapoti: Juholla on kaksi kotia: puhutaan avioerosta lapsen kansasa, Otava 1996
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti