Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus, 185 sivua, Karisto 2020. Kansikuva Saara Helkala.
Laura Suomelan kevään nuortenromaani kuvaa nuoruuden etsikkoaikaa, jolloin tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä levällään ja läheisten hyvää tarkoittava huolenpito voi tuntua nuoresta jopa ahdistavalta.
Suomela työskentelee yksilöohjaajana erityisnuorten parissa ja tämä näkyy myös romaanissa luontevana ja jäsentyneenä pohdintana.
16-vuotialla Rosalla on vielä kaikki levällään tulevan ammattiuran ja opintojen osalta:
Onko elämässä pakko olla joku suunnitelma? Mulla ei ole pienintäkään aavistusta, mitä teen, kun muut palaavat loman jälkeen kouluihin. En vastusta opiskelua, mutta en vaan ole sellainen pulpetissa istuja, haluaisin opetella juttuja itsenäisesti enkä jossain ryhmässä. Ja vaikka päättötodistukseni keskiarvo on surkea, tiedän, etten oikeasti ole tyhmä. Olen joko-tai-tyyppi. Jos innostun jostain, lataan siihen kaiken energiani. Jos joku taas ei kiinnosta, en pysty keskittymään. l
Rosa on keskeyttänyt ravintola- ja catering -alan ammattiopinnot ja äitinsä harmiksi hän lopettaa myös kesätyönsä puhelinmyyjänä.
Rosan lapsuudesta juontuvan trauman vaikutukset selviävät lukijalle - ja tytölle itselleenkin – vähitellen.
Lukija ei kuitenkaan pidä Rosaa luuserina tai pudokkaana, sillä tytöllä on ajoittaisesta syvissä vesissä rypemisestä huolimatta vahvan itsetunnon lisäksi myös huumorintajua ja itseironiaakin, kun ”välillä jokin mystinen valokeila sohottaa suoraan kaikkiin oman elämäni tunkioihin”.
Viimeisenä työpäivänään hän soittaa mainospuhelun Samulle, jonka joku on teljennyt pihavarastoon. Rosa päästää pojan pinteestä ja kiitollisena poika lahjoittaa veljensä lipun Ruisrockiin.
Ensikohtaaminen Samun veljen, Aksun, kanssa ei lupaa vielä hyvää, mutta vähitellen nuorten välit lämpenevät.
Saara Helkalan vaaleanpunainen kansikuva viittaa hieman erheellisesti kepeään chick lit- kirjallisuuteen. Toki romaanista löytyy ihmissuhdepähkäilyjä ja kaveripöhinääkin, mutta fokus on silti uusperheen haastavan arjen jäsentymisen kuvauksessa.
Äidin uuden miesystävän Jarin lisäksi myös tämän poika Iiro muuttaa Rosan ja äidin kotiin. Romaanin nimi viittaa Rosan kokemaan oman tilan ja rajojen loukkaukseen. Iirolla on myös omat kipupisteensä, ja vasta kun Rosa pääsee irti omista ajatuspinttymistään, voi rakentua jotakin uutta ja eheyttävää.
Myös Aksun ja tämän entisen tyttöystävän tunneskismoissa on kyse oman tilan ja tunteiden kunnioituksesta. Rosan tukemana Aksu selvittää välinsä eksänsä kanssa, jotta voi aloittaa puhtaalta pöydältä ja rehellisesti uuden suhteen.
Vaikka näiltä osin kyse onkin tyypilisestä kehitysromaanista, jossa nuori päähenkilö vaikeiden vastusten jälkeen löytää suunnan elämälleen, niin Suomela selviää tästä – onneksi – ilman realistisen nuortenromaanin perinteistä angsti-ahdistusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti