Muistojen äärellä, lapset, aikuiset ja ikäihmiset

Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Eeva! Kirjailija Eeva kilven polut, muistot ja viisaat sanat, 37 sivua, Teos 2020.

Teini-iässä kirjoitin runovihkooni monia Eeva Kilven runoja. Niiden siekailematon elämänasenne ja naisen arjen kuvaus tekivät minuun vaikutuksen. 

Luin paljon runoja, laidasta laitaan, mutta Kilven vähäeleinen mutta silti hiljaa julistava ote oli jotakin sellaista, johon en ollut aiemmin törmännyt.

Jälkeen päin olen miettinyt, että Kilven runot maadoittivat minua suomalaiseen naiseuteen ja antoivat paremman samaistumispinnan kuin lukemani Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli tai Marilyn Frenchin Naistenhuone.

Muutaman hellepäivän aikana olen kuunnellut perä jälkeen äänikirjoina Eeva Kilven Punaisen muistikirjan, Sinisen muistikirjan ja Kuolinsiivouksen ja tunnistanut niistäkin nuoruudestani tutun kilpimäisen tavan puhutella naista. 

Kesämökin lähiluonto ja sen eläimet ovat tärkeässä osassa 

myös Eeva Kilven teoksissa Punainen muistikirja ja 

Sininen muistikirja. Sanna Pelliccionin kuvitusta 

Leena Virtasen tekstiin kuvatietokirjassa Eeva!

 (Teos 2020).

Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin tietokuvakirja Eeva! todistaa ehkä Suomen supernaisia -sarjan kolmesta kirjasta parhaiten sen, kuinka henkilön elämään perustuva kuvakirja todellakin on monenikäisiä puhutteleva, ikärajaton teos.

Edelliset osat  jo edesmenneistä kirjailija ja kansalaisaktivisti Minna Canthista ja taiteilija Ellen Thesleffistä eivät välttämättä tämän uutuuden tavoin aiheensa tai kohdehenkilöiden elämänvaiheiden puolesta itsestään selvästi kiinnosta lasta. 

Leena Virtanen on kuitenkin löytänyt ällistyttävän paljon kuvaamiensa naisten elämästä yleisiä, vastaanottajan ikään sitoutumattomia huomioita tai tilanteita, jotka havahduttavat myös pienen lapsen. 

Lapsi on vain ensin jollakin konstilla viekoiteltava tietokuvakirjan äärelle. 

Kodin lämpö ja turva saa kontrastikseen pommikoneiden 

aikaansaaman tuhon.Sanna Pelliccionin kuvitusta Leena Virtasen 

tekstiin kuvatietokirjassa Eeva! (Teos 2020).

Leena Virtanen on tiheällä kammalla seulonut aineistoaan, josta kuultaa hienosti Eeva Kilven oma humaani ääni. 

Vaikeat ja traumaattiset muistot, kuten lapsuuden perheen evakkomatka   Hiitolasta Karjalasta sodan jaloista on kuvattu pääosin Sanna Pelliccionin kuvituksen kautta – ikkunoista näkyvinä pommikoneina ja Viipurin evakkojunan saapumisena. 

Ulkopuolisuuden, vierauden ja surun tunnot aistii varmasti parhaiten se, joka on itse näitä suuria tunteita elämässään kokenut.

Sarjan kirjoista Eeva! koskettaa eittämättä ikäihmisiä. Kirja voisi toimia myös kannustimena muistella omaa elämäänsä erilaisissa ikäihmisten hoitolaitoksissa. 

Pelliccioni hyödyntää osittaisessa kollaasikuvituksessaan valokuvaa, päiväkirjan lehtiä ja kankaita. 

Väreillä on edellisten osien tapaan iso symbolinen merkitys. 

Vasemmalla Eeva Kilven runo "Lapseni pöydän ympärillä: nämä ovat
 niitä ihmisiä joille minut on tarkoitettu olemaan hyvä" Sanna Pelliccionin 

koskettavana tulkintana. Pelliccionin kuvitusta Leena 

Virtasen tekstiin kuvatietokirjassa Eeva! (Teos 2020).

Kirjassa on myös muutamia Kilven runoja. 

Erityisen koskettava on Pelliccionin kuvituskuva runoon ”Lapseni pöydän ympärillä” . Sen  äärellä jälleen esitän hartaan toiveen siitä, että runoutta ryhdyttäisiin paljon enemmän kuvittamaan myös aikuisille. 

Virpi Talvitien kuvitus aikuisten runokokoelmaan, Tittamari Marttisen Äidin karkkipäivään, on edelleen yksinäinen helmi kotimaisessa tarjonnassa. 

Leena Virtanen puhuttelee – ikään kuin Kilven suulla – sukupolvien ketjuun liittyviä  lapsilukijoita:

Te suloiset hurjat lapset. Jonakin päivänä te ymmärrätte paremmin, mitä tarkoittaa muistaminen ja ikävöiminen. Mutta ette ihan vielä. (Sitten te voitte lukea lisää minun sanojani.

Kirja huokuu kiireetöntä yhdessäoloa, kuten tässä isoäidin ja 

lastenlastenlasten yhteisessä pihakeinukuvassa. 

Sanna Pelliccionin kuvitusta Leena 

Virtasen tekstiin kuvatietokirjassa Eeva! (Teos 2020).