maanantai 19. lokakuuta 2020

Pornoaddiktio ei ole nuortenromaaneissakaan mikään vitsi

 
















Jyri Paretskoi: K15: Pornoa ja sirkushuveja, 95 sivua, Otava 2020.

 

 




Kesä oli lämpimimmillään, ja muutenkin kaikki oli hyvin. Saran testitulos oli osoittautunut negatiiviseksi, kaikki olivat saaneet vanhemmiltaan luvan lähteä, ja kaiken kukkuraksi Roni oli hammasta purren pystynyt monena päivänä pidättäytymään pornosta.

 

Jyri Paretskoi lähti uudistamaan Shell´s Angles -sarjallaan (Karisto v:sta 2013) varhaisnuortenkirjallisuuden poikakuvausta: sarja kertoo murkkuikäisistä mopopojista, jotka vilkuilevat jo välillä tyttöjenkin perään. Silti kaverien kesken riittää vielä jäynää ja kohellusta. 


Kohderyhmä tykkäsi sarjasta ja äidinkielenopettajat kiittivät. 

 

Shell´s Angles -sarjan nosteessa Otava tilasi Paretskoilta K15-sarjan.


Tavoitteena oli tarjota pojille sivumäärältään riittävän ohutta ja viihdyttävää luettavaa. 


Pisimmilläänkin sarjan osissa on vain 100 sivua.  

 

Kuudenteen päätösosaan ladataan kirjan nimen osalta isoimmat paukut: aiempien lakonisesti nimettyjen osien (K15SalaisuuksiaVahinkojaLupauksiaMuutoksia) sijaan ei enää kursailla lainkaan.

 

Päähenkilö Roni jumittaa sarjan aikana monia asioita keskivertonuorta antaumuksellisemmin ja toisaalta käyttäytyy usein hyvinkin estottomasti. Onneksi kukaan tai mikään taho ei silti anna hänelle mitään virallista diagnoosia. 


Parhaat ystävät Niko ja Sara puolustavat Ronia ja ottavat tarvittaessa pahimmat kiusaajat vakavaan puhutteluun. Näiltä osin K15-sarja kuvaakin hienosti ystävyyden ydintä.

 

Roni on saanut yläkoulun päätökseen.  Hän on koukuttunut nettipornoon ja yrittää suurentaa kiinalaisesta verkkokaupasta tilatulla pumpullla peniksensä, Vesselin, kokoa.  

 

Paretskoi tuo pornoon addiktoitumisen esille yliampuvan huumorin kautta ja omintakeisen päähenkilön erityispiirteenä. 


Paljon rohkeampaa olisi mielestäni ollut kuvata kiinnostusta pornoon ”tavallisen”, omaan seksuaalisuuteensa uteliaasti suhtautuvan nuoren arkisempana kokemuksena.

 

Nettiporno ilmiönä on ollut aiemmin esillä kotimaisissa nuortenromaaneissa lähinnä tyttöjen kokeman seksuaalisen ahdistelun kuvauksissa. 


Marja-Leena Lempisen  Punainen lumme (WSOY 2008) kertoo 16-vuotiaasta Ellasta. Hän saa bloginsa kautta yhteydenoton valokuvaajalta, joka haluaisi ottaa tytöstä rohkeita valokuvia. Ella traumatisoituu ja sen seurauksena mieleen nousee muistoja muutaman vuoden takaisesta raiskauksesta. 


Jukka Behmin Pehmolelutyttö (WSOY 2017) kertoo 15-vuotiaasta Emiliasta, joka katsoo netistä pornoa, lataa itsestään kuvia verkkoon ja ansaitsee niillä rahaa.   

 

Vähän yli 20 vuotta sitten ilmestyneestä Uolevi Nojosen Kumipallopeli-nuortenromaanista (WSOY 1999) löytyy kohtaus, jossa 17-vuotias Mike katsoo hotellin maksukanavalta pornoa saadakseen vinkkejä siihen, kuinka lähestyä hänen ihailemaansa tyttöä. Pornon katselun jälkeen Mike oksentaa... tosin raju reaktio saattoi johtua myös hotellin baarikaapista juoduista viskeistä. 

 

Paretskoin ronskin aiheen työstäminen K15-sarjan päätösosassa nivoutuu myös kehopositiivisuuden viestiin. Nolotkin tilanteet voi kokea – ainakin jälkeen päin – jopa voimaannuttavina. 

 

Kohkaamisen, koululaisvitsien ja ronskin kerronnan ohella Pornoja ja sirkushuveja tallentaa koronasta johtuvaa poikkeusajan arkea. Nuoret soittavat toisilleen Netflix-sessioiden välissä videopuheluja, lähettävät tekstiviestejä ja stressaavat läheisten ja oman terveytensä puolesta.

 

Nuoret lähtevät yhdessä maaseudun rauhaan ja raflaavat teemat työnnetään sivuun, kun ystävykset addiktoituvat yhteen ikiaikaiseen ajanvietteeseen eli tarinankerrontaan. Tällä koukulla Paretskoi saa jälleen taatun hyväksynnän kaikilta opettajakollegoiltaan.

 

Sen sijaan kirjan varsinaisen kohderyhmän mielenkiinto kohdistunee enemmän härskiin visaan, johon liittyvät 1) Huutokauppakeisari, Sauli Niinistö ja Tuure Boelius, 2) Aku Hirviniemi, Minni Hiiri ja Tarja Halonen, 3) Tarzan, Batman ja Roni sekä 4) Sanna Marin, Kim Kardashian ja Kimi Räikkönen.

  

Katsaukseni kotimaisesta pojille suunnatusta varhaisnuortenkirjatarjonnasta löytyy eilisestä Helsingin Sanomista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti