Mikko With: Saakelin satanen, 195 sivua, Myllylahti 2021. Kansikuva Kaisu Sandberg.
”En minä keksi mitään muuta ratkaisua kuin Salen ryöstäminen.”
Katson Heikkistä silmiin kärsimättömänä. Heikkinen tuijotti takaisin. Ei sanonut mitään.
Katseeni harhaili Heikkisen naamassa, väistin silmiä. ”Miksi sä olet ajanut parran vain toiselta puolelta?” kysyin.
”Akku loppui.”
Kahden sanan vastaus Heikkiseltä oli jo hyvä alku. Palasin alkuperäiseen aiheeseen. ”Meidän on pakko ryöstää se.”
”Meidän?”
Mikko Within (s. 1971) nuortenromaani alkaa poikkeuksellisen vetävästi ja jännite pitää kutinsa loppuun asti.
Saakelin satanen on Within ensimmäinen nuortenkirja. Sen tyyli on onnistunut sekoitus kieli poskessa -huumoria, kovaksikeitettyä dekkaria ja realistista nuortenkirjallisuutta.
Uuno Turhanen on 16-vuotias yläkouluaan päättävä nuorukainen, joka saa kesätyön pienen kotipaikkakuntansa rautakaupasta.
Uunon palomiehenä työskennellyt isä on kuollut neljä vuotta aiemmin työtapaturmassa. Äidin selviytymisstrategiana on paeta surua työntekoon.
Äiti olettaa poikansa suoriutuvan monista aiemmin isän vastuulla olleista käytännön asioista. Neuvokas poika päätyykin etsimään Youtubesta ohjevideoita vaikkapa tiskikoneen korjaamiseen.
Vauraan perheen vesa, Daniel, on kiusannut Uunoa koko yläkoulun. Kevätjuhlassa Uuno yrittää maksaa potut pottuina, mutta Daniel onnistuu kääntämään tämänkin melkein voitokseen.
Syy Uunon kostonhaluun löytyy osittain myös yhteisestä ihastuksen kohteesta, Melinasta.
Uuno pitää päiväkirjaa, jossa hän pisteyttää päivän kohokohtia:
Kriteereideni mukaan yli viiden minuutin juttelu Melinan kanssa nostaisi päivän tähdet neljään, pusu viiteen, intiimimpi kanssakäyminen menisi arvosteluasteikon ulkopuolelle. En tiedä, uskoinko noihin mahdollisuuksiin, en ollut viiden tähden kaveri.
Velmuilevaan lajityyppiin kuuluu myös tietty maskuliininen uhoilu ja tyttöjen ulkonäköön liittyvä siekailematon kommentointi.
Uunolla on pientä flirttiä Salen kasalla töissä olevan pari vuotta vanhemman Reetan kanssa:
Olin aina tykännyt hänestä. Etenkin hänen huumorintajustaan, mutta myös punaisten hiusten, pyöreiden silmälasien ja hieman pullukan vartalon tuomasta persoonallisesta ulkonäöstä.
Ihmissuhdepähkäilyistä juoni sakeutuu nopeasti kovemman luokan mafiaseikkailuksi, kun rautakaupassa asioinut hämäräperäinen mies antaa Uunolle merkatun sadan euron satasen, joka johdattaa Uunon ja Heikkisen rikollisliigan rahakätkölle.
Uuno rikastuu hetkessä, mutta raha ei tunnetusti ole oikotie onneen ja rahanpesukin osoittautuu haastavaksi ja ennen kaikkea työlääksi.
Juonessa on – jälleen lajityypille uskollisesti – pientä epäuskottavuutta, mutta lukija antaa sen kernaasti anteeksi.
Kustantaja mainostaa kirjaa helppolukuiseksi. Typografialtaan se on kuitenkin tavallinen nuortenromaani.
Sujuva juoni avittaa kyllä vähemmän harjaantunuttakin lukijaa siinä mielessä, että kirjaa ei malta laskea käsistään ennen loppuratkaisua.
Within velmuun tyyliin sopii se, että Uunon parhaan kaverin, originellin ja yllätyksellisen Heikkisen, mysteeri jää selvittämättä.
Lukija voi itse keksiä aukkoiseen juoneen sopivat selitykset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti