Maaginen eräseikkailu vie lukijan mennessään

Anniina Mikama: Myrrys, 370 sivua, WSOY 2021. Kansikuva Riikka Turkulainen /iStockphoto. 

 

Jo ensimmäinen luku kietoo lukijan pauloihinsa: pojat kohtaavat karhun metsässä ja toinen heistä joutuu kontion kynsiin. 

Jännite ja epäsuhta poikien välille luodaan taitavin, harkituin vedoin.

 

Anniina Mikaman taikatrilogia (Taikuri ja taskuvaras, Huijarin oppipoika ja Tinasotamiehet, WSOY 2018–2020) osoitti hänen taitonsa vetävän historiallisen seikkailuromaanin tekijänä.   

Syksyn uutuus Myrrys on taattua Mikamaa. 

Seikkailun mausteet ovat hieman erilaiset kuin taikatrilogiassa, vaikka uutuudessakin eletään 1800-lukua, keskushenkilönä on orpolapsi ja kansanperinteen taikuus on isossa osassa vetävän juonen kuljetuksessa. 

Sivumäärältään tuhti historiallinen romaani sijoittuu Kainuun jylhiin korpimaisemiin. 

Ankarat elinolot ovat saaneet kyläläiset kyräilemään toisiaan. Omaisuus antaa toisille enemmän valtaa, ja sitä hankitaan myös kyseenalaisin keinoin ja kaikkein julkeimmat hyödyntävät toisten hädänalaista  tilannetta häikäilemättä. 

Nälkävuodet ovat pakottaneet monia lähtemään vastentahtoisesti pois kotikylistään. 

Myrryksen päähenkilö, noin 14-vuotias Niilo, päätyi äitinsä kanssa pikkupoikana Kivihalmeen taloon, mutta äidin voimat ehtyivät ja Niilo jäi orvoksi. Talon väki hyväksikäyttää Niiloa ilmaisena työvoimana ja pojan heikot elinolot vertautuvat klassisesta sadusta tutun Tuhkimon ahdinkoon. 

 

Ensimmäinen kohtaaminen karhun kanssa antaa Niilolle jo aavistuksen siitä, että hänellä on yliluonnollisia kykyjä. 

Hän pystyy kätkemään itsensä esimerkiksi metsän peittoon ja ohjailemaan karhun mieltä. Lukija hoksaa jo ennen Niiloa, että pojan pienestä pitäen kaulassa roikkunut karhunhammas on todiste taikavoimista. 

 

Ensimmäisessä luvussa karhu rouhaisee Kivihalmeen ison talon ainoan pojan, Akselin, jalkaa. Niilon neuvokkuuden avulla poika pelastuu äkkikuolemalta. 

Niilo lähetetään hakemaan kylän liepeillä metsässä asuvaa tietäjää, jonka olemus herättää kaikissa pelkoa. Martin haluaa palkaksi Akselin parantamisesta Niilon oppipojakseen, ja niin poika pääsee pälkähästä ihmisarvoisempaan elämään.

Martin on kiertänyt itäisillä mailla, hän on vaeltanut "karavaanien matkassa Nižni Novgorodista Samarkandiin ja sieltä Persian halki aina Levanttiin saakka". 

Tietäjän olemukseen on tullut beduiiniheimon henkivartiokaartissa poikkeuksellista avarakatseisuutta ja humaanisuutta, jonka Kainuun korpikyläläiset tulkitsevat väärin ja leimaavat Martinin noidaksi ja puoskariksi.

"Joskus ihmisen on matkustettava kauas vain tietääkseen mistä on tullut", Martin sanoo Niilolle.

Niilo varttuu Martinin suojissa vahvaksi ja omiin kykyihinsä luottavaksi nuorukaiseksi, joka oppii käyttämään yliluonnollisia avujaan viisaasti ja harkiten. 

Pojasta tulee "metsän vertainen". 

Niilon kasvutarinassa on myös fantasiakirjallisuuden juonteita. 

Samalla kun orpo poika löytää oman elämänpolkunsa, hän saa tietoa sukujuuristaan ja saa näin menetetyn ihmisarvonsa takaisin:

Hän ei ollut mikään tuulen porstuaan puhaltama irtolainen, vaan ihan oikea ihmisolento, josta oli tietoja kirkonkirjoissa ja ihmisten kirjeissä.

Seikkailuun mahtuu kosolti vastoinkäymisiä, taisteluita, joissa otetaan miehestä mittaa, traagisia ihmiskohtaloita ja pieni ripaus romantiikkaakin. 

Matkat varjojen maahan, aliseen, on kuvattu vaikuttavasti.

WSOY julkaisi viime vuonna Meri Luttisen esikoisromaanin Myrskynsilmä, joka sijoittuu Suomen muinaishistoriaan. 

Siinäkin päähenkilö, nuori tyttö, löytää oman erityisyytensä ja taikavoimansa vanhemman mentorin, parantajan, avustuksella. 

Mikaman Myrrys ja Luttisen Myrskynsilmä ovat hyviä esimerkkejä vetävistä, kansainvälisessäkin vertailussa pärjäävistä lukuromaaneista, joiden äärellä myös aikuinen viihtyy.

 

Anniina Mikaman Myrryksen erityisenä vahvuutena on eränkäynnin ja suomalaisen jylhän luonnon väkevä kuvaus, jonka kaltaista en ole hetkeen saanut kotimaisesta nuortenkirjallisuudesta lukea.

 

Romaanin nimi on osuva. 

Se on jo yksinomaan äänteellisestikin kunnioitusta herättävä. Sanan etymologiaa tuntematon saattaa vaistonvaraisesti tulkita nimen kuvaavan myös päähenkilön murrosta, kehittymistä omaksi minäkseen. 

Nykysuomen sanakirjan mukaan myrrysmies tarkoittaa noitaa, velhoa,tietäjää ja poppamiestä.