Roald Dahl: Matilda. Kuvittanut Quentin Blake. Suom. Eeva Heikkinen. WSOY 1990.
Kun kuulin ensimmäisen kerran jo yli vuosi sitten, että Tampereen Työväenteatteri aikoo tuoda Roald Dahlin lastenromaanin Matilda päänäyttämölleen musikaalina, hihkaisin ääneen ilosta: olin hyvilläni, että kulttuuritoimijat haluavat isosti tuoda lukevan lapsen malleja lasten ja aikuisten tietoisuuteen.
Musikaalin lopussa olevassa kohtauksessa, jossa Matildan isä on pahassa kiipelissä venäläisen mafian vaatiessa isää tilille huijauksistaan, tuodaan ilman turhia huutomerkkejä esille, että laajasta sivistyksestä, uteliaisuudesta ja lukeneisuudesta on hyötyä – sekä lapsille että aikuisille.
Isä on väheksynyt, mitätöinyt ja jopa avoimesti halveksinut tytärtään kaikin tavoin koko tämän eliniän. Silti Matildan rakkaus vanhempaansa kohtaan pelastaa uhkaavan tilanteen.
Tyttö siirtyy neuvottelemaan mafian kanssa heidän omalla kielellään. Hyvin nopeasti tulee selväksi, että Matilda on halunnut lukea Fjodor Dostojevskia alkukielellä ja on siksi omin päin opetellut kielen. Venäjän kieltä osaavat katsojat saavat tästä kohtauksesta varmasti vielä enemmän irti.
Matildan yhtenä keskeisenä viestinä on toki musikaalissakin lukemisen, oppimisen ja tiedonjanon merkityksen korostaminen, mutta sitäkin isommaksi teemaksi nousevat kuitenkin lapsen oikeuksien, kasvurauhan ja viisaan vanhemmuuden teemat.
Aikuisen kannattaa lukea käsiohjelmasta tarkkaan musikaalin ohjaajan Samuel Harjanteen viisaat saatesanat, jotka nivovat esityksen keskeisen viestin tämän päivän lasten ja aikuisten arkeen.
 |
| Matildan vanhemmat eivät juuri katsojilta säälipisteitä saa. Anna-Maija Tuokon ja Jyrki Mänttärin roolihahmot kiteyttävät äärimmäisessä karikatyyrisyydessään Matildan traagisen elämäntilanteen. © Valokuva Kari Sunnari / TTT. |
Matildan vanhemmat ovat sekä Dahlin alkuteoksessa että musikaalissa äärimmilleen karrikoituja hahmoja.
Jyrki Mänttäri ja Anna-Maija Tuokko kiteyttävät rooleissaan nasevasti ja samalla niin traagisesti, kuinka lapsi voi vanhempien oman keskenkasvuisuuden tai tunnekylmyyden vuoksi jäädä perheessä kokonaan näkymättömäksi.
Huumori ja liioittelu toimivat tässä vastakkainasettelussa sekä aikuis- että lapsikatsojan näkökulmasta yhtä hyvin.
Samankaltainen paisuttelun draama vie maaliin Jani Karvisen tymäkässä rehtori Trunchbullin roolityössä.
Matildan rooleissa vuorottelevat esityksissä Alma Järvensivu, Villa Murtagh ja Helinä Puusa. Varmasti jokainen esitys on tyttöjen erilaisen lavasäteilyn takia erilainen.
Näkemässäni esityksessä Matildan roolissa näytteli vivahteikkaasti 12-vuotias Helinä Puusa.
 |
| Matilda on paitsi lukeva lapsi myös lapsi, joka saa voimaa itse sepittämistään tarinoista. Matildan roolissa Helinä Puusa. © Valokuva Kari Sunnari / TTT. |
Muutamia lastenmusikaaleja aiemmin nähneenä en voi kuin ihmetellä nykylasten taiteellisen lahjakkuuden monipuolisuutta – sekä toisaalta sitä luottamusta ja heittäytymistä, mitä eri ikäisten lasten ohjaaminen ja teatterin tavoille valmentaminen vaatii koko työryhmältä.
Joukkokohtauksissa harmaisiin koulupukuihin pukeutuneet lapset ja ammattinäyttelijät laulavat, tanssivat ja näyttelevät tasaveroisesti.
Roald Dahlin alun perin vuonna 1988 ilmestyneen lastenromaanin ydin ja perusjuoni on kuitenkin tunnistettavissa.
Roald Dahl uudisti lastenkirjallisuutta 1980-luvulta lähtien räiskyvän verbaliikkansa lisäksi myös aivan uudenlaisella anarkistisella kertojan otteellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti