Sanni Ylimartimo: Pimeässä hohtavat tähdet, 152 sivua, Karisto 2022. Kansikuva Emmi Kyytsönen.
Uudet esikoiset ovat kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa nykyisin entistä harvinaisempia. Isot kustantamot ovat karsineet tarjontaa ja tietty kiintiö varataan jo entuudestaan tutuille tekijöille.
Tästä aiheesta hyvää keskustelua löytyy Mervi Heikkilän Kirjapuhetta-podcastista. Nuortenkirjat nyt, osa 1 -jaksossa hän haastattelee WSOY:n kustannuspäälikköä Paula Halkolaa.
Kevään esikoiskirjailijan Sanni Ylimartimon (s. 1993) Pimeässä hohtavat tähdet yllätti minut ensin sillä, että kirjan säeromaanin formaattia ei mainita lainkaan kustantajan katalogissa saati romaanin takakannessa.
Uskoisin, että menettely on täysin harkittua.
Ehkäpä erilaiset genrekarsinat ovatkin jo tyyten turhia?
Samankaltainen käytäntö sopisi myös selkokirjoihin. Kun lukija tarttuu ilman ennakkoluuloja aiheeltaan kiinnostavaan teokseen, hän saattaa yllättyä maustaan, lukutottumuksistaan ja laajentaa tällaisen onnenkantamoisen ansiosta omaa lukurepertuaariaan.
Pimeässä hohtavat tähdet on vahva debyytti, joka ei jää tietyn erityisteeman vangiksi, vaan kuvaa koskettavasti ja samastuttavasti nuoruuteen kuuluvaa epävarmuutta ja etsikkoaikaa.
Se on jälleen hyvä esimerkki säeromaanin eduista, kun pyritään kuvaamaan nuoren ihmisen sisäisiä mielenliikkeitä sekä ihmissuhteisiin, perheeseen ja omiin ajatusjumeihinkin liittyviä herkkiä asioita.
14-vuotias Mira käy yläkoulua pienellä paikkakunnalla Jurvassa, ”rupukylässä / Etelä-Pohjanmaan peltojen keskellä” – – missä on ”liikaa huonekalutehtaita / ja liian vähän ihmisiä”.
14-vuotias Mira käy yläkoulua pienellä paikkakunnalla Jurvassa, ”rupukylässä / Etelä-Pohjanmaan peltojen keskellä” – – missä on ”liikaa huonekalutehtaita / ja liian vähän ihmisiä”.
Hän on ikäisekseen pitkä tyttö ja itse asiassa luokkansakin pisin, ja kokee luokkatovereiden katseissa arvostelua.
Mira uskoo olevansa ruma ja turha, väheksytty.
Ahdistavan kouluarjen vastapainona Miralla on onneksi pakopaikkana k-pop.
Ahdistavan kouluarjen vastapainona Miralla on onneksi pakopaikkana k-pop.
Hän fanittaa eteläkorealaista poikabändiä, ERRORCIA, joka on tulossa keikalle Helsinkiin.
Mira kuuluu bändin suomalaisten fanien verkkoyhteisöön, jossa hänellä on hengenheimolaisia.
Poikabändin laulujen sanat resonoivat Mirassa ja voimaannuttavat häntä kestämään arjen koettelemukset.
Miran äiti on ylisuojeleva ja torppaa oitis tyttärensä ilmoituksen lähteä yksinään bändin keikalle.
Miran äiti on ylisuojeleva ja torppaa oitis tyttärensä ilmoituksen lähteä yksinään bändin keikalle.
Aran ja estoisen tytön halu nähdä fanittamansa bändi on kuitenkin niin suuri, että hän on valmis uhmaamaan äitinsä kieltoa.
Ylimartimon esikoisromaanin erityisenä ansiona on tapa, jolla hän kuvaa nuoruuden tuntemuksia pienellä syrjäisellä paikkakunnalla varttuneen nuoren näkökulmasta.
Helsinkiin saavuttuaan Mira tiivistää havaintonsa:
Mira huumaantuu ”rumankauniista” kaupungista.
Pienien vihjeiden perusteella lukija saa vähitellen huomata, että irtiotto kodin tukahduttavasta ilmapiiristä tekee Miralle hyvää.
Ylimartimon esikoisromaanin erityisenä ansiona on tapa, jolla hän kuvaa nuoruuden tuntemuksia pienellä syrjäisellä paikkakunnalla varttuneen nuoren näkökulmasta.
Helsinkiin saavuttuaan Mira tiivistää havaintonsa:
Tämä ei tosiaan ole
Jurva, ajattelen
kun pojat kulkevat sähköpotkulaudoilla isiensä traktoreiden
sijaan ja joka kulmalla on itämainen kauppa
tai tatuointistudio.
Täällä en tiedä vastaantulevista mitään
juorut eivät kuulu kylän mummoille vaan jodeliin
eikä ketään kiiinnosta, ellet ole julkkis.
Mira huumaantuu ”rumankauniista” kaupungista.
Olen sillä tavalla nuori
kuin vain äidiltään karkuteille lähtenyt voi olla.
Pienien vihjeiden perusteella lukija saa vähitellen huomata, että irtiotto kodin tukahduttavasta ilmapiiristä tekee Miralle hyvää.
Taitekohdaksi muodostuu yhden bändin jäsenen julkinen avautuminen kesken yhtyeen keikan omista peloistaan ja tunnoistaan.
Mira oivaltaa, että hänenkin pitää uskaltaa olla oma itsensä.
Säeromaanille ominainen ilmavuus ja toisaalta kerronnan poikkeuksellisen latautunut tunnelma tekee Miran voimaantumisesta uskottavaa. Kyse ei ole hokkus-pokkus-tempusta, vaan luultavasti pidempikestoisesta prosessista, joka sysää tytön vapautumaan aiemmista estoistaan ja jumeistaan.
Keikalta kotiin palatessa Mira rohkaistuu tekemään aloitteen ja kertoo tunteistaan luokkakaveriaan Mikoa kohtaan.
Ylimartimo kuvaa hienosti – ja ilmiselvästi myös oman kokemuksensa siivittämänä – fanikulttuurin ja fanittamisen merkitystä nuoren ihmisen identiteetin rakentamisessa.
Keikalta kotiin palatessa Mira rohkaistuu tekemään aloitteen ja kertoo tunteistaan luokkakaveriaan Mikoa kohtaan.
Ylimartimo kuvaa hienosti – ja ilmiselvästi myös oman kokemuksensa siivittämänä – fanikulttuurin ja fanittamisen merkitystä nuoren ihmisen identiteetin rakentamisessa.
Kirjan nimi on erityisen onnistunut viitatessaan toisaalta fanikulttuurin tähtiin ja Miran huoneen kattoon liimattuihin, pimeässä hohtaviin tarratähtiin.
Myös Emmi Kyytsösen kansikuva kiteyttää romaanin teemat hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti