Kemppainen, kuuminta hottia

 

Päivi Lukkarila: Super-someponi Kemppainen. 140 s. Karisto 2022. Kansikuva ja kuvitus Milla Paloniemi. 

 

 

Perinteinen hevoskirjallisuus on lastenkirjatarjonnassa selvästi vähentynyt, mutta silti genre elää vahvana uusien variaatioiden kautta.

 

Päivi Lukkarila aloitti viime vuonna uuden hurmaavan heppasarjan ponista, jonka nimi on Kemppainen. 

Tokaluokkalainen Aura seuraa monien ikätovereidensa tavoin sosiaalisen median vaikuttajia, muun muassa vloggaaja Liisapia. 

 

Itsetietoinen ja idearikas Kemppainen haluaa Liisapin tavoin tulla kuuluisaksi tubettajaksi. 

Sen vaikuttimet ovat tosin  puhtaasti materiaalisia: se  haluaa  erilaisia tuotelahjoja, tai tarkemmin sanottuna herkkuja.

 

 

– Ihanko oikeasti? Kemppainen huokaisi irrottamatta silmiään hetkeksikään videon tytöstä, joka lohkoi omenoita juuri Kemppaisen suuhun sopivan kokoiksi palasiksi. 

– Jos minä tekisin videoita, lähettäisikö hedelmäkauppias minullekin noita ihan kirpeitä, vihreitä omenia?

– Ei varmastikaan heti, Aura arveli. – Sinun pitäisi ensin tehdä niin paljon kiinnostavia videoita, että sinulla olisi tarpeeksi seuraajia.

– Minulla on seuraajia, Kemppainen ilmoitti. – Viima seuraa minua joka paikkaan, ja ulkona minua seuraa kaksi varpusta. 

 

 

Ja pikemminkin kuin arvaakaan Aura on mukana Kemppaisen älyttömässä päähänpistossa tekemässä videoita super-someponi Kemppaisesta. 

 

Puhuvan ponin videoista kehkeytyy nopeasti suoranainen ilmiö, mutta menestyksellä ja suosiolla on myös varjopuolensa, kun huvipuiston omistaja Peetter von Rusenbusen haluaa hyötyä Kemppaisen somejulkisuudesta kyseenalaisin keinoin. 

 

Lukkarilan heppasarjan jujuna on Kemppaisen inhimilliset ominaisuudet, ennen muuta taito puhua ja jopa lukea, mutta kumpaakaan erityisominaisuutta  ei selitetä tai vesitetä. 

 

 

Aura elää jokatytön unelmaa Kemppaisen kanssa.  

Tytön vanhemmat kyllä muistuttavat, että Kemppaisen ylläpito tallissa maksaa, mutta onneksi jo avausosassa keksittiin hyvä keino rahoittaa Kemppaisen hoitoa sen omilla tuotoksilla.

 

Kemppainen penää taajaan herkkuja, mutta saa myös tuta, mitä ahmiminen ja kontrollin menettäminen saa aikaan. Aura joutuu kerran jos toisenkin muistuttamaan, että hän ajattelee ponin parasta. 

 

Lukkarila puhuu luontevasti eläinten oikeuksista ja jälkisanoissa hän kertoo, kuinka korkealta hyppääviä ja sukeltavia hevosia on aivan oikeasti käytetty  yleisötapahtumien vetonauloina Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulta aina vuoteen 2018 asti.