torstai 4. elokuuta 2022

Ei enää kenenkään pelinappula


 















Mimmu Tihinen: Kaken maailman asiat, 125 sivua, Uljas & Lucia 2022. Kansikuva Jyrki Pitkä. 

 

 

Mimmu Tihinen on viime vuosina kunnostautunut erityisesti varhaisnuorille suunnatun selkokirjallisuuden tekijänä.

 

Tihinen kuuluu VaLas-kollektiiviin. 

 

Juuri ilmestynyt uutuus Kaken maailman asiat ilmestyy muiden kollektiivin jäsenten kirjojen tapaan omakustanteena, mutta teos on saanut selustatukea kollektiivin muita kirjailijoilta.

 

 

Selkokirjoissaan Kello tuhat (Pieni Karhu 2016, uusi laitos uudella kansikuvalla 2016), Toivottavasti huomenna sataa (Pieni karhu 2018) ja Kalevin kesätarina (Karisto 2021) Tihinen on onnistunut kiteyttämään päähenkilöidensä tuntoja koskettavasti mutta ilman turhaa dramatiikkaa. 


Kaikkia kolmea kirjaa yhdistää myös se, että keskushenkilöillä on hieman viisto tapa tarkkailla elämää. 

 

Nuorten arjesta kertovissa varhaisnuorten- ja nuortenromaaneissa on nykyisin lähes säännönmukaisesti käyttäytymiseltään ja/tai erityispiirteiltään hyvin äärimmäisiä päähenkilöitä. 

 

Tihinen on ”tavisten” puolella, ja hyvä niin. 

 

Kaken maailman asioita on muodoltaan viehättävä ja siksi nopealukuinen kirja myös sellaiselel varhaisnuorelle, joka lukee penseästi tai kokee, että perinteiset paksut kirjat eivät ole häntä varten. 

 

Kake nimittäin listaa kirjan eri luvuissa vähän sanakirjan tapaan itselleen tärkeitä asioita, arkisia tilanteita ja läheisiään. 

 

Vanhempien avioero tuntuu heijastuvan monin tavoin pojan elämään. 

 

Äidin exä ei ole isä. Isä on äidin ex-miesystävä. Tosin ei isä oikeastaan ole sitäkään, koska äiti ja isä eivät ole koskaan varsinaisesti seurustelleet. Äiti vain tarvitsi isää, jotta saisi minut. 

 

Äidin exä on Miisa. Käyn Miisan luona kerran kuussa. Asiasta käytiin pitkä vääntö, tarvittiin koulupsykologin suositus ja viranomaisten laillinen päätös. Lopulta äidin oli myönnyttävä siihen, että minulla on oikeus tavata Miisaa. 

 

Miisa ja äiti olivat kimpassa siitä lähtien, kun minä opin kävelemään, aina siihen asti kun täytin 11. – – 

 

Monin tavoin tiedostavien isän ja äidin ja tämän exän lisäksi Kakella on myös valveutunut mummo, jota pitää kutsua Mosseksi: 

 

Mosse on lyhenne sanoisat ”mother” ja ”senior”. Mosse sanoo, että sukupuoleton nimi tuo luo tasa-arvoa.

 

 

Nyt äidillä on jälleen uusi naisystävä, Signe, jolla on kaksi leikki-ikäistä lasta. 


Kake kutsuu heitä bonareiksi.  

 

Kake harrastaa shakinpeluuta, ja hän asettaa itselleen haasteeksi selättää shakkikerhon paras pelaaja Aliisa. 


Usein Tihisen kirjoissa poikapäähenkilöiden vastuksena on taidoiltaan ja luonteeltaan ylivertainen, mutta usein myös tarkkasilmäinen ja sympaattinen tyttö, joka onnistuu vaivihkaa koulimaan pojasta parhaat puolet esiin. 

 

Äiti joutuu tahollaan Signen höynäyttämäksi, mutta Kakella on omassa elämässäänkin paljon säätöä. 


Kaken kaveri vedättää häntä koiranulkoilutuksessa ja Kake huomaa joutuvansa kohtuuttoman usein bonareiden vahdiksi. Vähitellen Kake kuitenkin tajuaa, että on hyvä asettaa rajat omassa elämässään.

 

Tihisen Kaken maailman asioita osoittaa nasevasti, että tavallisesta arjestakin löytyy monta kiinnostavaa näkökulmaa. 


Ylivertaisten poikasankareiden rinnalle kaivataankin nyt enemmän Kaken kaltaisia elämän tarkkailijoita. 


Kaken maailman asioita toimii varmasti  myös hyvin kannusteena omiin sanataideharjoituksiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti