Reilun viikon aikana on eletty todellista lasten- ja nuortenkirjajulkisuuden huippusesonkia, jos mittapuuna käyttää vaikkapa keskustelunavauksien, koulutusten ja tilastojen määrän kummallista tihentymää.
9. marraskuuta julkistettiin Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat.
10. marraskuuta kirjailija ja pienkustantaja Tuukka Sandström kirjoitti Avain kustannuksen Kustantamon kuulumisia -blogiin otsikolla Lastenkirjallisuus ja kuihtuva kritiikki.
Sandström kiteyttää sen, mitä moni pitkänkin uran tehnyt ja arvostettu lastenkirjailija/kuvittaja ei tohdi sanoa ääneen: entistä harvempi saa enää ammattilukijan eli kirjallisuuskriitikon kirjoittamaa kritiikkiä, jossa pohdittaisiin teoksen tematiikkaa ja tyyliä ja asettumista laajempaan kontekstiin.
Tuukka Sandström pelkää lastenkirjan pian pelkistyvän kaupalliseksi tuotteeksi.
11. marraskuuta Kumma-kustantamon kautta lastenkirjoja julkaissut Helena Immonen avasi adressit-com -palveluun adressin, jossa voi ottaa kantaa lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolesta.
Immonen kirjoittaa:
Lasten- ja nuortenkirjojen arvostelut ovat lähes kadonneet mediasta. Arvostelujen puute ei ehkä vaikuta suoraan lasten tai nuorten lukemiseen tai lukuvalintoihin, mutta se vaikuttaa genren yleiseen arvostukseen sekä tietoisuuteen siitä, millaisia lasten- ja nuortenkirjoja nykyään julkaistaan.
Säännölliset ja ammattitaitoiset arvostelut luovat kokonaiskuvaa ja asettavat yksittäiset teokset osaksi laajempaa kokonaisuutta. Ja ennen kaikkea arvostelut kertovat, että kyseinen kirjallisuudenlaji nähdään arvokkaana taiteena itsessään. Eikä ilman lukevia lapsia ja nuoria ole lukevia aikuisiakaan – toisin sanoen ilman lasten- ja nuortenkirjallisuutta ei kohta ole aikuisten kirjallisuuttakaan.
Immosella on myös ideoita paikallis- ja maakuntalehdissä vähentyneen lastenkirjajulkisuuden suhteen. Katsotaan, mitä niistä seuraa.
15. marraskuuta Lastenkirjainstituutti järjesti kaikille kiinnostuneille ilmaisen Kirjoita lastenkirjoista -etäkoulutuksen. Siihen ilmoittautui 61 osallistujaa, joista viitisenkymmentä oli langoilla reilun kolmen tunnin mittaisen koulutuksen ajan.
Syyskuussa 2022 Lastenkirjainstituutin koko päivän mittaisessa, maksullisessa Kirjoita lastenkirjoista -koulutuksessa Tampereen pääkirjasto Metsossa oli hieman yli 30 osallistujaa.
Sekä lähi- että etäkoulutuksessa oli paljon kirjagrammaajia, jonkin verran kirjastoväkeä, sanataideohjaajia, varhaiskasvatuksen, ala- ja yläkoulun opettajia, jokunen bloggaajia, sekä muutama kuvittaja ja kirjailija. Heitä kaikkia yhdisti kiinnostus kirjoittaa lasten- ja nuortenkirjoista erilaisilla alustoilla
Vastaava päivän mittainen koulutus järjestettiin ensimmäistä kertaa marraskuussa 2019, jolloin osallistujia oli niin ikään kolmisenkymmentä.
Samana päivänä 15. marraskuuta Suomalaisen kirjallisuuden edistämiseen keskittynyt FILI uutisoi suomalaisen kirjallisuusviennin kasvaneen neljällä prosentilla.
Parhaat vientinäkymät ovat lastenkirjoilla, sillä peräti 61 prosenttia käännössopimuksista koski juurikin lasten- ja nuortenkirjallisuutta.
17. marraskuuta Sanasto julkaisi listauksen viime vuoden 2021 eniten lainatuista teoksista, mukana omana kategorianaan lasten- ja nuortenkirjat, joista kymmenen eniten lainatuimman kotimaisen lasten- ja nuortenkirjan kärkisijoilla 1–7 ja 9–10 olivat Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kirjat.
Kahdeksanneksi kiilasi sentään Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä ja väärä Vincent (Tammi, kuv. Christel Rönns).
18. marraskuuta yleinen suhtautuminen lasten- ja nuortenkirjallisuuteen, mukaan lukien lasten- ja nuortenkirjakritiikki, ylsi Kulttuuriykkösen Perjantaistudiossa kulttuuritoimittaja, kriitikko ja tietokirjailija Ville Hännisen esiin nostamaksi keskustelun aiheeksi.
Mukana keskustelemassa olivat Perjantaistudion jäsenet kirjailija Jarkko Tontti ja toimittaja, elokuvakriitikko ja tietokirjailija Leena Virtanen toimittaja Juhani Kenttämaan johdolla.
Tontti ja Virtanen ovat molemmat kirjoittaneet myös lapsille ja nuorille, Tontti fantasiakirjoja ja Virtanen tekstejä kuvakirjoihin sekä yhden helppolukuisen lastenkirjan.
Ville Hänninen toi esille kaksijakoisen ja jopa kaksinaismoralistisen suhtautumisen lastenkirjallisuuteen.
”Juhlapuhesektorilla” ollaan yksituumaisesti huolestuneita poikien lukemisesta ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden yleisestä tärkeydestä.
Moraalinen tahtotila kuitenkin uupuu pitää lasten- ja nuortenkirjoja oikeasti ja konkreettisesti esillä julkisuudessa.
Perjantaistudiossa toivottiin kulttuurijournalismin olevan edellä aikaansa ja ymmärtävän, miksi lasten- ja nuortenkirjallisuuden esillä pitäminen olisi tärkeää.
Isot mediat, mm. Helsingin Sanomat ja Yleisradio, vetoavat esimerkiksi siihen, että aiheena lasten- ja nuortenkirjallisuus ei kiinnosta riittävästi lukijoita ja kuulijoita: ”Algoritmien perusteella selviää, mistä ihmiset ovat kiinnostuneita”, kiteytti Jarkko Tontti.
Jarkko Tontti totesi myös, että kulttuurijournalismissa Suomessa on ollut pitkään perinne pitää esillä kovaa, raskasta taidetta.
Tontti toi esille yhtenä syynä lasten- ja nuortenkirjallisuuden jatkuvasti vähentyneelle mediahuomiolle sen, että lasten- ja nuortenkirjoissa on (aikuisten kaunokirjallisuuteen verrattuna) ajateltu olevan ”viihteen sivumaku”, eli että lasten- ja nuortenkirjat eivät olisi yhtä syvällisiä ja että niissä ei kerrottaisi yhtä tärkeistä asioista.
Tällaiset yleistykset voivat sitten - oma monikymmenvuotisen kokemukseni mukaan - pahimmillaan kasvaa pinttymiksi, joihin vetoamalla arvotetaan väärin perustein lasten- ja nuortenkirjallisuutta suhteessa aikuistenkirjallisuuteen.
Ja näin kierrytään – jälleen kerran– ydinasian ympärille: miksi laadukkaista ja myös vähemmän laadukkaista lasten- ja nuortenkirjoista tulisi kirjoittaa enemmän ja pitkäjänteisesti myös valtamedioissa.
20. marraskuuta, tänään sunnuntaina, Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla juhlistetaan lasten oikeuksien päivää Reetta Niemelän Kettu ja hiljaisuus -kuvakirjan 2022) (Otava) kuvittajan, tekstiilitaiteilija Eri Shimatsukan haastattelulla sekä aukeamalla, jossa on HS:n kulttuuritoimitttajien arviot syksyn lasten- ja nuortenkirjasadosta yhteisotsikolla "11 hauskan ja viisaan teoksen arviot".
Digilehden lukeneena ja katsoneena uumoilen lehden ulkokirjallisesta tavoitteesta testata klikkausten algoritmeja teosten tekijöiden, etenkin noiden ulkomaisten hyväraamisten miesolettetujen, valokuvien suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti