perjantai 9. joulukuuta 2022

9. luukku: Jouluksi kotiin?

















L. K. Valmu: Osaston tähti, 248 sivua. Karisto 2022. Kansikuva Emmi Kyytsönen.

 





Joulun aikaan sijoittuva varhaisnuortenromaani on lajissaan varsin harvinainen. Etsimättä muistuu mieleen norjalaisen  Jostein Gaarderin Enkelimysteerio ja Joulumysteerio (suom. Katriina Savolainen, Tammi 2000 ja 1996). Viimeksi mainitusta on saatu tänä ääni- ja e-kirjalaitos. 

L. K. Valmun (oik. Leena Valmun) Osaston Tähden tapahtumat ajoittuvat valtaosin kolmeen viikkoon, vähän ennen joulua ja vuoden vaihteeseen loppiaiseen asti. 11-vuotias Lilja joutuu leikattavaksi Uuteen lastensairaalaan suolistosairautensa, koliitin, takia.

 

Liljan vanhemmat ovat kiireisiä eivätkä edes ennätä saattaa häntä osastolle, saati että leikkauksen jälkeen kävisivät tytärtään usein katsomassa. Kummallakin on omat syynsä. Liljan isä ei luota juurikaan julkiseen terveydenhuoltoon.

 

Valmu on tehnyt Liljan likipitäen täyisin tunnekylmistä ja piittaamattomista vanhemmista äärimmäiset karikatyyrit, joilla on vielä päälle päätteeksi hyvin vanhakantaisia käsityksiä:  Liljan huonetoverina osastolla vähän aikaa olevaa tummaihoista Asiaa he kutsuvat ”mustaksi ihmiseksi” eikä heiltä liioin liikene sympatiaa Liljan ilmoitukselle vaihtaa koulua kevätlukukaudella Itä-Helsinkiin, koska oppilasaines ei ole siellä yhtä homogeeninen kuin Liljan nykyisessä huippukoulussa.

 

”Ne on ihan tavallisia ihmisiä, isä”, hän jatkoi. ”Usko tai älä. Ihan samanlaisia kuin sinä ja minä. Tai jopa äiti. Ei yhtään sen tyhmempiä, vaikka niillä saattaakin olla vähemmän rahaa tai jopa erivärinen iho.”

 

Lilja tutustuu Asian lisäksi osastolla myös kahteen poikaan,  Samiin ja Roopeen, joille lastensairaala on tullut synnynnäisten sairauksien takia tutuksi jo varhaisesta lapsuudesta lähtien. 


Poikien kanssa Lilja rohkaistuu myös seikkailemaan omin luvin sairaalan huoltokäytävissä ja tunneleissa.

 

Erityisesti vähävaraisesta perheestä tuleva Sami puhkaisee Liljan kuplan, ja tyttö havahtuu tarkkailemaan omaa asemaansa hyvin toimeentulevien vanhempien ainokaisena vähän uudesta kulmasta.

 

Näiltä osin Valmun romaanissa on paljon samaa kuin vanhoissa joulusaduissa, joissa köyhän perheen lapsi havahduttaa rikkaan lapsen huomaamaan oma tilanteensa tavalla, joka jalostaa häntä myös ihmisenä.

 

Jännitystä kirjaan syntyy lähinnä siitä, pääseekö Lilja jouluksi kotiin ja tokeneeko Roope vaativasta elinsiirrosta. Juonen kannalta psykologisempaa jännitettä rakennetaan Liljan etsikkoajasta. 


Tyttö havahtuu miettimään oman sairastumisensa takia asioita aiempaa kriittisemmin: onko järkeä toteuttaa vanhempien odotuksia ja harrastaa vastentahtoisesti pianonsoittoa ja taitoluistelua, jos ei saa niistä itselleen riittävästi iloa? Yöhoitaja Britasta tulee Liljalle tärkeä välittävä aikuinen. Brita  kannustaa tyttöä myös tekemään asioita, joista hän saa aidosti iloa.

 

Liljan ja Samin kerrotaan olevan vasta 11-vuotiaita. 


Siihen nähden he vaikuttavat melko aikavilta. 


Laajuudeltaan kirja vastaa perusmittaista nuortenromaania, mutta mahtaako se olla monelle 11-vuotiaalle vielä pitkine lukuineen turhankin vaativa? 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti