Hannele Huovi: Simpukka. Kuvittanut Kissa Koskinen. 33 sivua. Tammi 2022.
– – Vaan sattui kerran,
että meren prinsessoista kaikkein nuorin
aivan yllättäen suruun sairastui.
Surusairaana ja aivan vaiti
vaelsi hän linnan käytävissä
ja kulki kaikkein perimmäiseen kamariin,
sulki jäljessään sen raskaan aalto-oven
– jäi aivan yksin lasihuoneeseen.
Niin surullinen oli hänen sydämensä,
että koko lasinkirkas huone tummui
ja sieltä vaimenivat kaikki meren äänet. – –
Hannele Huovin yhdessä lapsenlapsensa Kissa Koskisen (s. 2004) kanssa tekemä Simpukka on monella tavalla erityinen kirja.
Kirjan nimi ja kansikuva vievät lukijan ja katsojan vedenalaiseen satumaailmaan.
Takakannessa kirjaa luonnehditaan runosaduksi.
Huovi kirjoitti tarinan aihion jo 1970-luvulla. Lapsenlapsen kokema masennus motivoi häntä palaamaan monen vuosikymmenen jälkeen käsikirjoituksen pariin.
 |
| Lähikuva "surusairaasta" prinsessasta. Kissa Koskisen kuvitusta Hannele Huovin runosatuun Simpukka (Tammi 2022). |
Merenalaiseen satuvaltakuntaan sijoittuva lyyrinen kuvarunokirja lohduttaa hieman eri painotuksin omien rajallisten voimavarojensa kanssa kamppailevaa aikuista sekä herkkää lasta tai nuorta, jolla on omaan tunnesäätelyyn ja mielen hyvinvointiin liittyviä haasteita.
Kirjassa on terapeuttinen ulottuvuus: tarina viestii lukijalleen, että riittää jos on yksikin ihminen, joka on valmis kamppailemaan toisen puolesta, jos omat voimat eivät riitä.
Merenkuninkaan tyttärelläkin on onneksi ystävänään merenneito, joka kerää meren pohjasta soivia kiviä. Viimein merenneito löytää ”meren mustimmasta syvänteestä” simpukan, josta kuuluu helmenvalkeaa ääntä.
Kissa Koskisen kuvitus hengittää samaa tahtia lyyrisen kielen kanssa.
Kuvia voi katsoa myös surun, uupumuksen ja masennuksen mielenmaisemina. Veden pyörteet ja laineet myötäilevät vähättelemättä prinsessan tunnekokemuksia, mutta ne voi tulkita myös elämän voiman signaaleiksi.
Kuvien väritys vaihtelee heleistä väreistä sysimustaan.
On varmasti ollut haastavaa tehdä debyyttikuvitusta kirjaan, joka kaihtaa kaikkia luokituksia.
 |
| Merenkuninkaan tyttären paras ystävä on tummaihoinen merenneito, joka vaaroja uhmaten etsii parannusta ystävänsä alakuloon. Kissa Koskisen kuvitukset asettuvat aukeamille tasapainoisina kokonaisuuksina, osaksi tekstiä. Koskisen kuvitusta Hannele Huovin runosatuun Simpukka (Tammi 2022). |
Simpukka toimii myös perinteisenä kuulaana satuja.
Hannele Huovin kaunis, poljennoltaan tyynyttävä runollinen kieli pääsee parhaiten oikeuksiinsa ääneen luettuna.
Lastenkirjoissakin on toki kuvattu viime vuosina masennusta, mutta yleensä masennus on näyttäytynyt vanhemman tai lapsen lähipiiriin kuuluvan aikuisen mielnterveyden häiriönä.
Pidempiaikaista masennusta tai ohimenevää alakuloa kuvaavia lastenkirjoja
I Kotimaisia kuvakirjoja
Maija Hurme: Varjostajat, S&S 2018
Aino Lappalainen: Mirjami ja lentävä matto, kuv. Maija Lassila, ntamo 2018
Ilja Karsikas: Aatos ja sumupuu, Etana Editions 2017
Sanna Tahvanainen & Jenny Lucander: Lohikäärmeunia, suom. Katriina Huttunen, Schildts & Söderströms 2015
Tove Appelgren & Salla Savolainen: Vesta-Linnea kuunvalossa, suom. Tittamari Marttinen, Tammi 2013
Sanna Tahvanainen & Jenny Lucander: Silva ja teeastiasto joka otti jalat alleen, suom. Jyrki Kiiskinen, Schildts 2011
Salla & Hannu Savolainen: Milla ja pohjaton pyykkikori, WSOY 2007
Arja Koivunen, Kaisa Nyberg & Maarit Virtanen: Markuksen äiti saa apua, Omaiset mielenterveystyön tukena 2006 / synnytyksen jälkeinen masennus
Paula Mäkinen, Kaisa Nyberg & Maarit Virtanen: Mikon äiti on masentunut, Omaiset mielenterveystyön tukena 2002
Minna Hintsala ja Moona Jääskeläinen: Tepa tahtoo tietää. Mannerheimin lastensuojeluliitto 2002
Pirkko-Liisa Surojegin: Metsähiiren tanssi, Otava 1990
Tuulia Hyrske: Ypö yksin, Tammi 1990
II Käännettyjä kuvakirjoja:
Hiawyn Oram & Susan Varley: Mikä hätänä, Mäyrä? Suom. Terhi Leskinen, Lasten Keskus 1997
Vladimir Skutina ja Eugen Sopko: Sininen naurulokki, suom. Auli Hurme-Keränen, Kustannus-Mäkelä 1989
Oliver Gary, Norman Wright ja Shardon Dahl: Otso Onninen, hymy hukassa, suom. Tero Kuosmanen, Kirjatoimi 1988
III Lastenromaaneja
Petja Lähde: Surunsyömä, kuv. Matti Pikkujämsä, Karisto 2018
Raili Mikkanen: Histamiini ja Koni alakulo. Kuvittanut Jukka Lemmetty. Tammi 2010
Anja Erämaja: Hilu, Hippu ja Äiti Valtava. WSOY 2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti