tiistai 21. maaliskuuta 2023

Kahdessa kuvakirjassa löydetään seikkailua ja mielen tyyneyttä metsästä












Vuokko Hurme & Giannetta Porta: Minisijainen metsäretkellä. 40 sivua. WSOY 2023.

 

Johanna Venho & Sanna Pelliccioni: Metsämuistikirja. 40 sivua. Teos 2022.

 

 

 

 

Risto Rasan runossa "Metsän seinä on vihreä ovi”. 

 

Vaan mahtavatko metsän valtakunnan ukset enää avautua nykylapsille? 

 

Olen jo pidemmän aikaa ounaillut, että supisuomalainen metsämaisema nousee lastenkirjoissa enemmän esille. 

 

Merkkejä suoranaisesta metsäbuumista onkin jo nähtävillä.

 

Luontokatoa  ja ilmastonmuutosta käsitellään myös lastenkirjoissa, mutta maailmanlaajuisten ilmiöiden hahmottaminen voi olla pienelle lapselle haastavaa.  

 

Nämä kaksi metsäaiheista kuvakirjaa kertovat hieman eri painotuksin maanläheisesti lähiluonnon merkityksestä meidän kaikkien hyvinvoinnille. 

 

Vuokko Hurmeen ja Giannetta Portan yhteistyö alkoi kuvakirjassa Minisijainen (WSOY 2021). Siinä päiväkotiin ilmaantui pikkiriikkinen lastenhoitaja hauskuttamaan lapsia monilla kekseliäillä keinoillaan, joilla hän kompensoi pientä kokoaan.  

 

Maxin siskolla on flunssa ja vaari hoitaa sisaruksia kotona. 


Max ei saa kaikkea energiaansa sisällä purettua, ja niinpä vaari patistaa hänet ulos:

 

Vaari ei yhtään tykännyt rokulipäivistä, ja se käski minua pukemaan kumisaappaat, vaikka ulkona paistoi aurinko. – – 

 

Kevääseen heräävässä metsässä voi aistia
kuvituksenkin avulla paljon tuoksuja, ääniä ja tuntemuksia! 
Giannetta Portan kuvitusta Vuokko Hurmeen tekstiin kuvakirjassa 
Minisijainen metsäretkellä (WSOY 2023).   



Giannetta Portan kuvituksesta voi melkein kuulla kevääseen heräävän sekametsän äänet ja haistaa tuoksut.  


Kuusen hennonvihreät kerkkäversot, varvut ja sammaleet kehystävät Maxin metsäpolkua.   

 

Max kohtaa metsässä Minisijaisen ja tämän lintuapulaisen Taavin, variksen, joka tarkkailee valppaasti, ettei Minisijainen joudu pienen kokonsa takia kiipeliin.

 

Minisijaisen kokemus metsästä on tyyten toisenlainen kuin Maxilla: vaihtelevat korkeuserot ja erilaiset vesiesteet hankaloittavat kulkemista.


 

Tarkkasilmäinen saa hauskalla tavalla vihjettä 
Minisijaisen koosta: hänellä on hiussolkena leipäpussinsulkija!
Giannetta Portan kuvitusta Vuokko Hurmeen tekstiin kuvakirjassa
Minisijainen metsäretkellä (WSOY 2023).  



Huomaamattaan Max on edennyt syvemmälle metsään ja pian hän jo hätkähtää ja pelkää joutuneensa eksyksiin. 


Onneksi tuttu päiväkotiryhmä ilmaantuu paikalle ja Max jatkaa leikkejä yhdessä päiväkotikaveriensa kanssa.

 

Lapset kokoavat maahan puiden lehtiä, käpyjä ja oksia, ja Minisijainen menee niiden keskelle tyytyväisenä makoilemaan.  

 

Vuokko Hurmeen tekstissä metsä näyttäytyy nykylapsille hieman vieraana ympäristönä. Sen puolesta puhuu myös aikuisten tarve rajata lasten liikkumista metsässä.  

 

Vaari on lähtenyt huolestuneena Maxin perään, ja sanoo hieman kipakasti: 

 

”Eikös me sovittu, ettei mennä takapihaa kauemmas?”


Johanna Venhon ja Sanna Pelliccionin Metsämuistikirjassa lapsen suhde metsään on tiivis. 


Voi melkein puhua lapsen ja metsän symbioosista: 


Minä tunnen metsän paremmin kuin kukaan aikuinen meidän perheessä. Olen leikkinyt metsässä jäniksen kanssa. Olen eksynyt metsään. Olen kurkistanut luolaan, joka oli pimeämpi kuin pimeä. Olen istunut auringossa aukiolla, tukkaan nousi vaaleita raitoja ja suuhun satoi koivunsiemeniä. Olen silittänyt sormella sammalta. Olen nähnyt peikon, petolinnun ja kauriin. 

 

– – Metsä on leikkimetsä. Metsä on salainen seikkailupaikka. Siellä on vanhoja puita, jotka nojaavat toisiinsa. On kaatuneita runkoja ja linnunpesiä. Toukkien karttakeppejä. Juurakon alla tonttujen ovi, maan alla niiden koti, siellä peurankarvasta tehty peti. 

 

 

Väritkin sanoittavat tunnetiloja: kun Kaarna saa kuulla uhkaavista
metsähakkuista, niin aukeamalta katoavat värit: vain harmaa ja
punainen jäävät jäljelle. 
Sanna Pelliccionin kuvitusta
Johanna Venhon tekstiin kuvakirjassa 
Metsämuistikirja (Teos 2022).   



Lähimetsässä on tehty mittauksia ja tontille aiotaan rakentaa kerrostaloja.  


Kaarna kysyy mummultaan, eikö asiaa voi vielä perua. Mummu vastaa, että jos hän olisi nuorempi, hän taistelisi vastaan ja järjestäisi mielenosoituksen, mutta vanhana ei enää jaksa. 

 

Kaarna päättää  järjestää hiljaisen mielenosoituksen: hän kirjoittaa pienille paperilapuille iskulauseita (joista moni muistuttaa itse asiassa Risto Rasan luontolyriikasta tuttua lapsenomaista ja juuri siksi niin kirkasta viisautta!) ja kiinnittää ne puiden runkoihin.  


Metsän moniaistisuus konkretisoituu hienosti vasemmanpuoleisessa
kuvassa lapsen paljaista jaloista poluilla. Sanna Pelliccionin kuvitusta
Johanna Venhon tekstiin kuvakirjassa Metsämuistikirja (Teos 2022).




Kaarna kohtaa  metsässä risutukkaisen pojan, joka paljastaa metsän oman salaisuuden, jonka avulla metsähakkuut voidaan estää. 

 

Johanna Venhon teksti on lyyristä ja hengittää kauniisti metsän sykkeen tahtiin. 


Tosi ja mielikuvitus sekoittuvat  tarinassa luontevasti. Siinä missä 1970-luvun yhteiskunnallisesti tiedostavissa lastenkirjoissa lapset todellakin organisoivat mittavia mielenosoituksia ja tekivät sankaritekoja, joihin aikuiset eivät tohtineet tarttua, niin 50 vuotta myöhemmin lastenkirjan lapsi saa yhteyden metsän henkeen, jonka avulla metsä pelastetaan! 


Onnellisessa loppuratkaisussa korostuu jälleen
metsänvihreä. 
Sanna Pelliccionin kuvitusta Johanna Venhon
tekstiin kuvakirjassa 
Metsämuistikirja (Teos 2022).  


Sanna Pellliccionin kuvitus ja taitto tukevat ajatusta lapsen muistikirjan sivuista. 

 

Kolmiulotteisuuden tuntu syntyy muutamista tarkoin harkituista tehosteista, joissa puu- ja väriliitukuvitukseen on yhdistetty valokuvaa: ruutupaperia, värikynä, herbaarioon poimittuja kasveja ja perhonen. 

 

 

Myöhemmin keväällä ja kesällä ilmestyy myös kaksi muuta kiinnostavaa kirjaa. 


Henna Ryynäsen kuvakirjassa Metsä muuttaa (Tammi 2023) metsä on kyllästynyt ihmisten piittaamattomuuteen luontoa kohtaan. Metsä päättää ottaa hatkat ja etsiä itselleen uuden kodin. 


Sinikka Piipon Metsän lumo. Lasten oma kirja puista, luonnosta ja vuodenajoista (kuv. Anu-Riikka Lampinen, Sitruuna kustannus 2023) on kustantajan ennakkotietojen mukaan tuhti tietopaketti suomalaisesta metsästä. 

 

Tänään vietetään maailman metsäpäivää.

 


 

Uusia metsäaiheisia kirjoja aikuisille:

 

Eero Ojanen: Metsän filosofia, Kirjapaja 2023


Pepe Forsberg & Anneli Jussila: Puut puhuvat, Minerva 2023 

 

Pauliina Kainulainen: Metsämaja. Luontomietiskelyjä maan kielellä, Kirjapaja 2023 

 


 

 



Älä unohda näitäkään  lastenkirjoja metsästä:

 


Sandra Dieckmann: Metsän kätköissä: Retki eläinten maailmaan, suom. Sinikka Sajama, Mäkelä 2022


Günther Jacobs: Rikas, rakas metsä, suom. Seija Kallinen, Mäkelä 2022

 

Maria Kuutti & Saara Söderlund: Onni ja Aada metsäretkellä, Karisto 2021

 

Marko Laihinen & Elina Jasu: Mulu. Lapsi joka toi metsän takaisin, Puukenkki kustannus 2020  

 

Jenni Erkintalo & Réka Kiraly: Ystäväni puu. Lasten oma tietokirja, Etana Editions 2019

 

Kaisa Happonen & Anne Vasko: Mur-kirjat, Tammi v:sta 2019 

 

Jarkko Vehniäinen & Marja Lappalainen: Kamala luonto -sarjakuvat, v:sta 2012, eri kustantajia

 

Malin Kivelä, Martin Glaz Serup & Linda Bondestam: Jos kohtaat karhun, Teos 2021

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti