 |
| © Suvi Roiko / Tammi |
Kirjailija Sari Peltoniemi menehtyi Lempäälässä perjantaina 14. heinäkuuta 60-vuotiaana kolme vuotta sitten diagnosoituun vakavaan sairauteen. Hän syntyi Kauhavalla 24.6.1963.
Sari Peltoniemelle kirjoittaminen oli pienestä pitäen itsestäänselvyys ja suuren ilon aihe. ”Tylsä lapsuus” Etelä-Pohjanmaalla oli hyvä kasvualusta kirjoittamiselle. Eno viitoitti tien kirjastoon ja antoi lukuvinkkejä, Victor Hugon lisäksi onneksi myös mm. Tove Janssonin Muumi-kirjoja. Suurimman vaikutuksen tekivät enon omat tarinat.
Peltoniemi valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 1994 pääaineina suomen kieli ja kotimainen kirjallisuus. Opiskeluvuosiin kuului kiinteästi Noitalinna huraa -bändi, jolle Sari teki sanoituksia. Yhtyeestä löytyi myös puoliso Antti Tammela. Perhe karttui kolmella tyttärellä ja sanoituksia syntyi sittemmin vielä Musta Köksä -yhtyeelle.
Peltoniemen lasten- ja nuortenkirjatuotannon luonnehdintaan sopivat laatusanat monipuolisuus, kunnianhimoisuus, uudistushenkisyys ja yllättävyys.
Hänen kirjojensa intensiteetti syntyy usein realistiseen kerrontaan yllättäen työntyvistä fantastisista elementeistä, jotka suistavat keskushenkilöiden arjen sijoiltaan.
Peltoniemi debytoi vuonna 2000 pohjalaista uhoakin veikeästi huokuvalla lastenkirjalla Löytöretkeilijä Kukka Kaalinen. Viimeisimmäksi jäi edellisvuonna ilmestynyt lastenromaani Ihmetyttö.
23 vuoden aikana ilmestyi lähes yhtä monta teosta, joista yksi, Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille (2014), oli suunnattu varttuneemmalle yleisölle.
Neliosaista Kukka Kaalinen -sarjaa lukuunottamatta muu tuotanto koostui yksittäisistä romaaneista ja lyhytproosasta.
2000-luvun alussa kotimainen lasten- ja nuortenkirjatarjonta oli uudistumassa: eri genrejä ja näkökulmia uskallettiin sekoittaa aiempaa rohkeammin. Tähän taitoskohtaan osuivat esimerkiksi Peltoniemen vaihtoehtoisia näkemyksiä Suomen historiasta tarjoavat nuortenkirjat Suomu ja Hämärän henki (2007 ja 2009).
Kansanperinne ja mytologia läpäisevät luontevasti koko tuotantoa. Kuulen kutsun metsänpeittoon ja Haltijan poika (2011 ja 2013) ottivat myös kantaa saamelaisten oikeuksiin.
Reilut kymmenen vuotta sitten lasten- ja nuortenkirjakenttä hajaantui: pieniä kustantamoita syntyi isojen rinnalle ja yleiskustantajat karsivat kotimaisten kirjojen nimekemäärää. Moni pitkänkin uran tehnyt kirjailija joutui yllättäen tyhjän päälle.
Sari Peltoniemi perusti muutaman kirjailijakollegansa kanssa 2019 VaLas-kollektiivin (Vapaat lasten- ja nuortenkirjailijat ry), jonka voi nähdä eräänlaisena kirjailija-aktivismina ja vastaiskuna työskentelyolosuhteiden heikentymiselle.
Kirjailijayhteisön kollegiaalisen kannustuksen avulla ilmestyivät Peltoniemen oman RanRan-kustantamon kautta yhteiskunnallisestikin kantaa ottavat lastenromaanit Täältä minä karkaan (2020) ja Vaihdokkaat (2021) sekä kaksi minikirjaa.
Peltoniemi sai tuotannostaan monia palkintoja, mm. Anni Polvan palkinto 2009, Laivakello-palkinto 2014, Tirlittan-palkinto 2021 ja viimeisimpänä kesäkuussa lapsiraadin myöntämä LukuVarkaus-palkinto lastenromaanista Ihmetyttö. Valtion viisivuotinen taiteilijaprofessuuri hänelle myönnettiin 2018.
Sari ilahdutti tuttaviaan, ystäviään ja kirjailijakollegojaan usein käsitöillään. Muistan hyvin yllätyksenä saamani punaisen silkkilankavyyden, johon sisältyi myös aika ajoin vaihtamissamme sähköpostiviesteissä usein toistuva ydinasia: elämässä ja kaiken luovan työn tekemisessä on syytä muistaa sen tärkein moottori, punainen lanka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti