Seppo Kangaspunta: Maailman Tappiin asti. Ketsupin ja Pokkuksen meriseikkailu. Kuv. tekijän. 99 sivua. Omakustanne 2023.
Omat lapset ja lapsenlapset tai muut lähipiirin lapset ovat usein antaneet sytykkeen lastenkirjan kirjoittamiselle.
Esimerkiksi Heinrich Hoffmannin Jörö-Jukka ja A. A. Milnen Nalle Puh saivat alkunsa, kun isät sepittivät tarinoita lapsilleen.
Omakustanteiden julkaisemisen helppous on innostanut monia vanhempia ja isovanhempia tallettamaan tarinoitaan jälkipolville myös kirjan kansien väliin.
Maailman Tappiin asti. Ketsupin ja Pokkuksen meriseikkailu pohjaa nokialaisen
Seppo Kangaspunnan, 69, yli 30 vuotta sitten lapsilleen sepittämään jatkotarinaan.
Lastenromaanin alussa kaupunkilaiskoira Ketsuppi lähtee maalle. Se kohtaa maitolaiturilla lajitoverinsa Pokkuksen, jolla on luinen taikasauva. Pokkus on varttunut susilauman jäsenenä.
Vaikka koirien elämänkokemus ja luonne ovat tyyten erilaisia, ne ystävystyvät nopeasti ja luottavat siihen, että yhteistyö ja luottamus kantavat vaikeidenkin haasteiden yli.
Ketsupin emäntä, Emma, on irtisanottu puusepän työstään huonekalutehtaalta.
Siitä lähtien Emma oli muuttunut hyvin surulliseksi. Mikään ei kiinnostanut häntä. Emman katsekin oli jotenkin tyhjä. Ruoka ei maistunut, ei pippurinenkaan. Emma nimittäin rakasti itämaista, mausteista ja pippurista ruokaa. – –
Pokkus taikoo pikaistuksissaan Emman niin kauas kuin pippuri kasvaa.
Tästä sukeutuu vaiherikas seikkailu, joka heittää kaksikon Emma-nimisen purjelaivan kyytiin.
Laivan miehistöön kuuluu mm. Pjotkuri, taolaisuuteen taipuvainen laivan perämies ja kokki, laivan kapteeni Tynnyri sekä käkikellosta häädetty Käkikaija.
”Luuliuru”-taikasana heittää Emma-laivan miehistöineen Pippurimereen ja sieltä maanaliseen, maailman alakertaan. Siellä mittelöt huipentuvat Maailman Tappia eli maailman tunnekeskusta hallitsevien rosvopäällikkö Zilikondan ja kuningatar Jalopenon yhteenottoon.
Kangaspunta leikittelee kielellä ja vakiintuneilla sanonnoilla.
Yhteistyö, ystävyys ja riittävä määrä magiaa auttavat ystävykset pois pinteestä. Seesteiseksi tyyntyvässä lopussa merimiehet, Emma, Pokkus ja Ketsuppi rakentavat yhteisen kodin.
Aamulehden toimittaja Minna Ohtamaan haastattelussa Kangaspunta puhuu kauniisti lapselle ääneenlukemisen merkityksestä:
”Parasta lasten kanssa touhutessa on läsnäolo. Silloin kaikki muu katoaa ja se hetki on prioriteetti numero yksi”.
Houkuttelevasti nimetyt luvut ovat ääneen lukuun sopivan lyhyitä.
Kangaspunnan neliväriset ja mustavalkoiset karikatyyriset kuvitukset esittelevät keskeiset toimijat.
Vuoropuhelut on hieman konstikkaasti sisennetty ja pitkän repliikkiviivan sijalla on tavuviiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti