Hei, tahdotko olla kuuluisa?
Toivotko, että mielipiteitäsi kuunnellaan ja arvostetaan?
Toisiko julkisuus elämääsi tarkoitusta?
Halutko kokea jotain unohtumatonta?
Oletko rohkea ja neuvokas? Osaatko heittäytyä?
Jos vastaat yhteenkin kysymykseen kyllä, olet etsimämme henkilö.
Katkelma Pasado Productionsin saatekirjeestä, Seelanti, s. 5
Kuusi nuorta kuljetetaan autiolle saarelle, Seelantiin, missä nuorten on tarkotius osallistua tosi-tv-ohjelman kuvauksiin.
Jokaisella nuorella on erilaiset vaikuttimet ja motiivit osallistumiseen.
Jännitettä lisää sekin, että he eivät tunne toisiaan ennalta… tai niin he ainakin olettavat ennen kuin totuus paljastuu vähitellen.
Kirsti Kurosen syksyn uutuus Seelanti alkaa hieman verkkaisesti, mutta kerronta tihenee vähitellen lähes piinaavaksi dekkariksi.
Justus, Minka, Nelli, Roope, Anna ja Eerika on valittu 50 nuoren joukosta mukaan suljetulle saarelle.
He kokevat olevansa etuoikeutettuja, erityisiä.
Nopeasti saarelle rantautumisen jälkeen heille paljastuu, että kuvausryhmä ei saavukaan paikalle.
Näkökulmatekniikka luonnostelee eri minäkertojien lukujen avulla keskenään hieman eri-ikäisistä nuorista täydentyviä ja syventyviä muotokuvia.
Vähitellen myös lukujen lomaan sijoitetut runot loksahtavat osaksi kokonaisuutta.
Nellin tarkkavaistoinen mummo koituu lopulta kaikkien nuorten pelastukseksi.
Kirsti Kuronen ottaa nuortenromaanissaan kantaa sosiaalisen median alustoihin ja älypuhelimeen syntyvään riippuvuuteen. Seelannin sääntöihin nimittäin kuuluu, että jo saarelle tullessa nuoret joutuvat luopumaan puhelimistaan:
Minkaa ei kiinnosta rähjäinen romahtamaisillaan oleva hökötys. Hän istuu kalilon korkeimmalle kohdalle ja työntää automaattisesti kätensä taksuun. Tyhjä. Miten yksi pieni viestintäväline voi olla niin itsestään selvä, ettei sun puuttumista tahdo millään ymmärtää. Ja miksi näin huiman näköalan edessä pitäisi ensimmäisenä kaivaa puhelin esiin. Että saisi kuvan ja voisi kertoa kavereille löytäneensä ihanan paikan. Onko kokemuksen jakaminen niin tärkeää? – –
Seelanti havahduttaa lukijansa pohtimaan omia vaikuttimiaan ihmissuhteissa ja vallankäyttötilanteissa. Nuortenromaani osallistuu myös viime aikoina kiivaanakin käytyyn kiusaamiskeskusteluun.
Variaatioita suljetusta tilasta ja/tai tosi-tv-konseptista:
Veera Salmi, Saari, Otava 2018 / kaltoin kohdellut nuoret eristetyllä saarella.
Aleksander Melli: Lapsihallitus, suom. Katariina Huttunen, Tammi 2010 / 20 lasta kuljetetaan Äärisaareen, jossa he elävät tosi-tv-kameroiden valvovien silmien alla.
Seita Parkkola & Niina Repo: Lupaus, WSOY 2007; Jatko-osa Loisto, WSOY 2008 / nuoret osallistuvat Rajat Express -kilpailuun, jonka voittaja pääsee juontajaksi kantaa ottavaan nuortenohjelmaan.
Anne Leinonen: Saga, WSOY 2003 / neljä nuorta pääsee Islantiin viikinkiaiheiseen tosi-tv:n seikkailukilpailuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti