Laura Lähteenmäki: Laske salaa kymmeneen. 206 sivua. WSOY 2023. Kansikuva Tilda Rose.
Neljäs luokka on päättymässä ja Myy odottaa kesää ailahtelevin tuntein.
Myyn kaverit – Aada, Heta, Viivi, Camilla, eli Pätkikset – jättävät hänet entistä useammin ryhmän ulkopuolelle.
Hyljeksintä on konkreettista älypuhelimen viestiryhmistä pois sulkemista, silmien pyörittelyä, vihjailua ja töksäyttelyä.
Laura Lähteenmäen lastenromaani Laske salaa kymmeneen on viiltävä tarkka analyysi tyttöjen välisistä kaverisuhteista.
Lapsuuden ja varhaisnuoruuden herkän nivelkohdan kuvauksessa ja tyttöjen henkisen kiusanteon havainnollistamisessa on paljon samaa kuin Johanna Hulkon 1970-luvun lapsuutta kuvaavassa Onnenpäivissä (Atena 2023).
Lähteenmäen ihon alle menevät ja samaistuttavat havainnot synnyttävät lukijassa jopa tunteen luvattomasta tirkistelystä.
Mietin jopa sitä, puhutteleeko romaani kenties sittenkin enemmän aikuisia kuin lapsia.
Romaanin mottona on Klamydia-yhtyeen Jari Helinin ja Vesa Jokisen ”Pyyntö”-kappaleen säkeet: ”Mulla yksi pyyntö ois, / älä vie lapsuuttani pois. / Anna mun nauttia aika tää.”
Laske salaa kymmeneen on pitkän, kiireettömän lapsuuden puolustuspuhe.
Edellinen aikuistenromaani Sukella silmät auki (WSOY 2022) kertoi äidin ja kahdeksanvuotiaan tyttären kesästä Tanskan dyyneillä. Äiti työstää omia kipupisteitään, ennen kaikkea vaikeaa isäsuhdettaan, ja lapsi myötäelää äitinsä vaihtelevia mielialoja.
Myyn äiti työskentelee toimintaterapeuttina. Myyn mielestä äidillä on silmät selässäkin.
Äiti käyttää värikästä kieltä ja on tyytyväinen, kun Myykin käyttää sanoja ”retorinen, kyyninen tai laksatiivisia vaikutuksia”.
Äiti myös usuttaa menemään mukaan, avaamaan suunsa, olemaan osa joukkoa, mutta tyttöjen kaverisirkus on armoton ja Myy huomaa joutuneensa piirin ulkoreunalle.
Lähteenmäki piirtää rakastavan ja välittävän pienperheen ääriviivat. Myy on oppinut lukemaan äidin ilmeitä ja eleitä. Lähestyvä murrosikä tuo toisaalta myös särmää ja jännitteitä äidin ja tyttären suhteeseen.
Naapuriin on muuttanut uusi poika, Lassi, joka näyttäytyy Myyllekin ensin kuin häilyvänä varjona, salaperäisenä ja vaikeasti hahmotettavana.
Lassi ei kyseenalaista leikkiä ja riehaa ja vie Myyn mukaan vieraisiin metsiin ja näyttää hänelle hauskat leikit ja salapaikat.
Lassin seurassa hän oli joku toinen. Vahva ja heikko, pieni ja iso, hyvä ja paha. Kaikkea samaan aikaan ja ehdottomasti sitä, mitä hän oli sisimmässään. Hänen ei tarvinnut olla mitään muuta vaan hän oli täysillä elossa.
Lassin kanssa Myy "leikkii itsensä läkähdyksiin". Lassin ja Myyn ajatuksetkin ”napsahtivat yhteen kuin palapelin palat”.
Hän oli kaivannut tällaista niin pitkään. Hän nautti kaikesta, mitä Lassi keksi, ja vaikka hän itsekin keksi vaikka mitä, olivat Lassin ideat hänelle uusia ja villitsivät häntä uusiin sfääreihin.
Mutta heti kun Myy on etäällä Lassista ja Pätkisten valta ulottuu lähemmäksi, hän epäröi: ”Oliko Lassi ennemminkin outo kuin villi? ”
Lähteenmäki tekee rohkeita rinnastuksia tunnelman kuvauksessa:
Ikkunan takana paisui kesäyö, lintujen innokkaat äänet, kaikki puut ja niiden nahkeat lehdet, metsän vahvat hajut. Olohuoneessa pauhasi televisio. – –
Näin lukijalle välittyy aistivoimaisesti Myyn haltioituminen ja hullaantuminen Lassin kanssa koetuista leikeistä, jotka ovat räikeässä ristiriidassa muun arjen kanssa.
Pakahduttavia tunteita sisältyy kohtaukseen, jossa äiti kertoo isänsä, Myyn vaarin, kuolemasta. Myy lohduttaa parhaansa mukaan äitiään, ja huomaa, ettei vielä itse ymmärrä koko asiaa, joka tuntuu epätodelliselta.
Samaan aikaan vaarin kuoleman kanssa ajoittuu Lassin muutto. Lassi on kertonut, että hänen isänsä ei viihdy aloillaan.
Tiiviiseen tunnetihentymään liittyy vielä Myyn kärkäs halu tietää totuus isästään.
Lapsen ja aikuisen näkökulmat kulminoituvat väärinkäsitykseen, joka liittyy islantilaisia neuleohjeita sisältävän käsityökirjan väliin talletettuihin setelipinkkoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti