Taru Viinikainen: Saapastalon Aurora ja pelkojen pelko. Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari. 141 sivua. WSOY 2023.
Kotimaisissa lastenromaaneissa on tänä vuonna nostettu esille todella isoja aiheita: lasten välisiä kaverikahnauksia ja suoranaista kiusaamista, isän kaipuuta, halua tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä tarvetta kuulua osaksi joukkoa.
Aurora on orava, piiskuhäntä, korkeintaan kanervan korkuinen.
Se muistuttaa olemukseltaan paljon maaoravaa, mutta kuuluu kuitenkin piiskuhäntien sukuun.
Auroran perhe ja koko sukukunta on asunut aiemmin läheisellä Saapassaarella, mutta siellä puhjennut metsäpalo on häätänyt ne Tynnyrilään.
 |
| Aurora huolestuu monista arkisista asioista ja tämä näkyy myös sen olemuksesta. Silja-Maria Wihersaaren kuvitusta Taru Viinikaisen saturomaaniin Saapastalon Aurora ja pelkojen pelko (WSOY 2023). |
Muut Tynnyrilän kylän asukkaat ovat tynnyritaloissa, mutta Aurora asuu isoäitinsä kanssa vanhassa saappaassa.
Tynnyri onkin mainio vertauskuva sekä elämänasenteeltaan että aatemaailmaltaan Aurorasta ja isoäidistä poikkeaville kyläläisille, joiden ynseys on personoitu terävästi jo nimeltään vastenmielisen kylän pahanhengen, rouva Pimosa Pikkuhäkin, hahmoon.
 |
| Poikkileikkausnäkymä Auroran ja isoäidin saapastalosta. Silja-Maria Wihersaaren kuvitusta Taru Viinikaisen saturomaaniin Saapastalon Aurora ja pelkojen pelko (WSOY 2023). |
Tynnyrilän arki rytmittyy kylän keskusaukiolle joka aamu ilmestyvien postimestarin jakamien kirjelähetysten varaan. Kirjeiden sävy on usein uhkaava: arkeen työntyy kirjeiden kautta jatkuvasti uusia vaaroja ja ennusmerkkejä vääjäämättömästi lähestyvästä katastrofista.
Yksi Auroran pahimmista peloista on, että lukinlyllerö munisi munansa sen korvaan!
Saturomaanin aikuinen lukija tunnistaa Tynnyrilän aatemaailmasta totalitarismia, jossa hallitsija ulottaa vallan lonkeronsa kansalaisiin siekailemattoman pelottelun ja alistamisen avulla.
Aurora luki kirjeen metsän vaaroista ja alkoi pukeutua. Hän valitsi kumisaappaat käärmeiden varalta, sadetakin sateen varalta ja kypärän taivaalta putoavien asioiden varalta, esimerkiksi sammakoiden, jäärakeiden, tähtien. Reppuun tyttö pakkasi vaihtovaatteet ja vaihtovaatteiden vaihtovaatteet sekä hyväksi havaittua hyönteissumutetta, ja tulitikkuaskin hän sulki tiiviiseen peltiaskiin. Isoäiti sekoitti kermaviiliin vatukat, sokerin ja munan niin, että seinille roiskui, kaatoi seoksen vuokaan painellun taikinan päälle, ja työnsi piirakan uuniin. Hän kurkkasi keittiöstä eteisessä käsineitä valitsevaa Auroraa ja hymyili. Hän ajatteli, että Aurora oli aina Aurora. Ihana ja rakas.
Isoäidin spontaani luonne, kaunosieluisuuus ja taiteellisuus toimivat mainiona vastinparina Auroralle. Isoäiti valmistaa monin eri tavoin Auroraa myös tulevaan aikaan, jolloin sen on pärjättävä omillaan. Tärkeintä olisi, että pikkuorava oppisi tuntemaan omat juurensa.
Auroran ylivarovaisuutta ja pienoista hysteerisyyttä selittää myös se, että oravatytön vanhemmat ovat Auroran varhaisessa lapsuudessa menehtyneet traagisesti suuren metsäpalon aikaan Pahankosken kuohuihin. Isoäiti kaitsee ja hoitaa Auroraa parhaan kykynsä ja vaistonsa mukaan, mutta on viime aikoina joutunut lepäilemään entistä enemmän.
Saapastalon Aurora kuvaa pakahduttavan kauniisti, kuinka viisaan ja herkkävaistoisen aikuisen huolenpito ja ehdoton rakkaus voi hoitaa jopa pahoin traumatisoituneen lapsen eheäksi.
Taru Viinikaisen saturomaanin ensimmäisissä luvuissa viritetään jo odottamaan pahinta, mutta paljastamatta yksityiskohtia voin taata, että kaikki todellakin kääntyy parhain päin.
Jos varovainen ja haasteita karttava Aurora ei joutuisi siirtymään epämukavuusalueille, hän ei myöskään kasvaisi niihin mittoihin, joita tulevat seikkailut – kaikesta päätellen – siltä tulevat vielä edellyttämään.
Saapastalon Aurora on nimittäin uuden sarjan avausosa.
Taru Viinikainen tunnetaan ennestään arkea ja satua yhdistävästä Tiltu ja Lettu -lastenkirjasarjasta (WSOY v:sta 2017) ja helppolukuisista Neppari-kirjoista (WSOY v:sta 2021, Lukupalat-sarja).
 |
| Isoäidin ehtymättömien ruokavarastojen äärellä on Aurorankin helppo hymyillä huolettomasti. Silja-Maria Wihersaaren kuvitusta Taru Viinikaisen saturomaaniin Saapastalon Aurora ja pelkojen pelko (WSOY 2023). |
Saapastalon Aurora on klassinen kehityskertomus. Lukija tempautuu aluksi jopa hieman reppanan, mutta vähitellen yhä enemmän tormistautuvan Auroran kanssa ehdoitta seikkailun pyörteisiin.
Niinpä tuntuu aivan uskottavalta, että isoäidin kadottua mystisesti piskuinen orava on valmis puolustamaan kotiaan sieltä löytyvillä arkisilla aseilla, harpilla, lankasaksilla, kulmaviivaimella, purkinavaajalla, perunasurvimella ja kaulimella!
 |
| Silja-Maria Wihersaari on jo aiemmissakin lastenkirjakuvitustuksisaan näyttänyt erityisen taitonsa luonnon kuvaajana. Wihersaaren kuvitusta Taru Viinikaisen saturomaaniin Saapastalon Aurora ja pelkojen pelko (WSOY 2023). |
Olennainen osa Taru Viinikaisen lastenromaanin tenhoa löytyy Silja-Maria Wihersaaren taidokkaasta, sävykkäästä akvarellikuvituksesta. Wihersaari tavoittaa oravien ilmeisiin ja kehonkieleen valtavasti eri tunnetiloja. Saapaskodin sisäinteriööriin ja romaanin luontomiljööseen tekee mieli astua sisään. Sadun lumo on aukeamilla rikkumaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti