9. luukku: Joulun odotus voi kihelmöidä jopa iholla

Sirpa Sironen-Hänninen & Anita Polkutie: Sormenpäissä joulu. Piirrä tonttuiloa iholle, 60 sivua, Mäkelä 2023.

 

Sormenpäissä joulu. Piirrä tonttuiloa iholle on omintakeinen variaatio joulukalenterikirjasta.

 

Mukana on 24  pääosin runon muodossa kerrottua tarinaa, jotka virittävät vastaanottamaan joulun sanomaa kaikessa rauhassa. 

 

Kirjan runotarinat on nimittäin tarkoitettu lempeän kosketuksen kautta lapselle välitettäväksi! 

 

Alussa ohjeistetaan kirjan vuorovaikutteiseen käyttöön kotona ja varhaiskasvatuksessa. Tärkeintä on löytää mahdollisimman rauhallinen ja kiireetön hetki. Tärkeää on myös pyytää lapselta lupa kosketukseen ja selän sivelyyn. 

 

Kielitietoiseen kirjallisuuskasvatukseen viritellään kehottamalla aikuista selittämään lapsille todennäköisesti vieraampia sanoja, kuten kuksa, kopara, paljakka ja tykkylumi (…. jotka eivät välttämättä ole enää meille kaikille aikuisillekaan tuttuja käsitteitä). 

 

Sirpa Sironen-Hänninen on tehnyt pitkän työuran varhaiskasvatuksessa. Työssään hän on käyttänyt paljon satuhierontaa, joka on Sanna Tuovisen kehittämä menetelmä. 

 

Tontut joulusaunassa: harras tunnelma, hiljaiset äänet ja tuoksut
 välittyvät Anita Polkutien kuvituskuvasta. Polkutien akvarellikuvitusta
Sirpa Sironen-Hännisen Sormenpäissä joulu -kirjaan
(Mäkelä 2023).

Tuovisen vanavedessä tästä lastenkirjallisuuden ja meditaation yhdistävästä toiminnallisuduesta  ovat innostuneet myös muut. 

Nora Lehtinen ja Jenni Skyttä-Forssell ovat tehneet jo kaksi kirjaa Hattaratuuli. Piirretään satuja iholle ja Taika-aurinko. Piirretään satuja iholle (Karisto 2021 ja 2022, kuv. Reetta Niemensivu) ja kolmas ilmestyy ensi keväänä.  

Näitä kirjoja sekä Sironen-Hännisen joulukirjaa markkinoidaan kuitenkin Tuovisen nimenomaisesta toiveesta ”selkään piirtämisen” menetelmän kautta, ei satuhierontana. 

 

Olen itse vähän skeptinen sen suhteen, että aikuinen jaksaa malttaa paneutua viitseliäästi toiminnallisiin ohjeisiin tarkasti ja noudattaa valmiita ohjeistuksia. Sironen-Hännisen runotarinat toimivat toki myös ilman selkään piirtämistä.  Rauhoittavaa sivelyä voi toki tehdä improvisoidustikin… ja kenties jo pian tehdään aikuisillekin vastaavia toiminnallisia rentoutuskirjoja? 

 

Jokaisen runotarinan lopussa on jokin vuorovaikutukseen ja keskusteluun kannustava kysymys. 

Kirjan toiminnallinen konsepti sopii varmasti hyvin myös tunnetaitojen opetteluun varhaiskasvatuksessa.

 

Anita Polkutien akvarellikuvitukset tukevat ajatusta hiljentymisestä.