maanantai 11. joulukuuta 2023

Elämä veitsenterällä
















Tuula Sandström: Jesse Ilves, veitsimies.  150 sivua. Enostone 2023. Kansikuva Katri Niinikangas. 

 






Riittävän lyhyttä ja juoneltaan kyllin vetävää realistisesta kotimaista nuortenkirjallisuutta ei ole koskaan liikaa.
 
Tuula Sandströmin nuortenkirja kertoo vanhempien traagisen auto-onnettomuuden takia äkillisesti orpoutuneen 13-vuotiaan Jessen muutosta Lapin Muoniosta Uuteenkaupunkiin tätinsä luokse.
 
Jessellä on mukanaan uskottu ystävänsä, suden ja koiran risteytys, silmäpuoli Aave-koira. Vielä omaa poroakin enemmän Jesseä kirpaisee se, että hän joutui hyvästelemään myös tunturista pelastamansa sielunsiskonsa Ainukan Lappiin selviämään itsekseen oudon uskonlahkon mielivallasta. Tältä osin juonen-kuljetuksessa on hieman päälle liimattua ja epäuskottavaa dramatiikkaa. 
 
Uuteen luokkaan solahtamista helpottaa onneksi vähän se, että luokanvalvojakin vaihtuu. Nuori biologian opettaja Iiris Orava ei suostu luokan kovispoikien pompoteltavaksi. 

Jesse joutuu kuitenkin nopeasti Rambon pilkan ja kiusan kohteeksi. Rambon mustaliivijengillä on ollut jo aiemminkin silmätikku, toinen muualta tullut, Severi, jonka erityistuntomerkki on ”savolainen läski”. 
 
Severillä ei ole kovaa panssaria suojanaan, mutta niin vain Jessekin huomaa kahdehtivansa uuden ystävänsä tiettyä erityistaitoa: 
 
Ihan kadehdittava taito Severillä, kivilinko kielen alla. Jätkä löytää heti sopivat sanat ja linkoaa ne lentoon. Lahja se on, paskan puhuminenkin, ilon tartuttaminen, nauraminen. – – 

 
Nuortenkirjoissa opettajia kuvataan usein stereotyyppisesti. Siihen nähden Jessen luokanvalvoja on kuitenkin ilahduttava tuttavuus, joka tarvittaessa tarttuu äidillisesti olkavarresta ja ”kurkistaa silmistä sisään”. 
 
– Mehän tehdään meistä Me, hän muistuttaa tunnariaan: – Ollaan kuin nuorista kokemattomista pelaajista koottu maajoukkue, joka yltää vaikka maailmanmestaruuteen! Ja tekee sen nimenomaan yhteishengellä ja toistensa tukemisella. 

 
Jessen suurta menetystä ei romaanissa juurikaan käsitellä, mutta lukija luottaa pojan selviytymistahtoon: Lappiin jääneen lempeän isoäidin ja Kerttu-tädin sekä tämän miesystävän, poliisi-Kaitsun, huolenpito ulottuu niin sanoihin kuin tekoihinkin.
 
Jesse jatkaa uudessa kotikaupungissaan kahta harrastusta, jujutsua ja veitsenheittoa. Kummastakin on hyötyä, kun poikaa pyydetään täydentämään kiertävän sirkuksen ohjelmistoa omalla numerollaan. 
 
Rambon jengin taltuttamisessa Jesse yrittää käyttää rauhanomaisia keinoja, kunnes Severi joutuu raukkamaisen hyökkäyksen kohteeksi ja päätyy sairaalaan. Moni asia, esimerkiksi väkivaltaisen jengin teon tuomitseminen, jäävät ilmaan. Ehkä Sandström suunnittelee kirjalle vielä jatko-osaa? 
 
Esiteinin heräävää seksuaalisuutta kuvataan siekailematta: ihastuksen kohteet vaihtelevat  ja mukana romanttisissa haaveissa on myös luokanvalvoja, jota Jesse kutsuu mielessään Kuukkeliksi.

Ikäisiään tyttöjä Jesse katsoo toisinaan seksistisen katseen kautta: esimerkiksi kun cheer leaderiksi pukeutunut Susku näyttää ”upealta. Ihan naiselta mustissa, hyvinkin tiukoissa bikineissään” tai kun Susku on Jessen mielestä ”tyrmistyttävän upea avokaulaisessa kureliivissä ja liehuhelmoissaan” sirkusesityksen avustajana. 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti