Entä jos joutuu kesken nuoruuden sivuraiteelle pois elämän sykkeestä?

Mirkka Auvinen: Chibu. Kun silmäripsetkin putosivat. 96 sivua. Käsite-kirjat 2024. Kansikuva Susanna Sinivirta.

 

 
–  – nyt pelkään,
etten ennätä maalata elämää loppuun, oppia soittamaan säveliä, joilla rakastaisin riittävästi.
Mitä jos äiti jää ilman lapsenlapsia,
            ilman arokellukoita ja lakkiaisia?

 
Kirjailijat loikkivat entistä rohkeammin erilaisten genrejen laitojen yli. 

Säeromaani ottaa vasta hapuilevia ensiaskelia aikuistenkirjoissa, mutta nuortenkirjoissa ilmava ja hyvällä tavalla kerrontaan myös aukkoja jättävä lajityyppi on jo tehnyt paljon hyvää.
 
Mirkka Auvisen Chibu. Kun silmäripsetkin putosivat on takakantensa mukaan ”tarinallinen runokokoelma”. 

Perinteisen runon ja proosarunon lisäksi siitä päähenkilön parhaan ystävän lähettämiä lyhyitä kirjeitä.  Erilaisten tekstietyyppien lomittuminen tuo painavasta aiheesta huolimatta käsittelyyn hyvällä tavalla helppolukuista, monille säeromaaneillekin ominaista  keveyttä.
 
Kirja kertoo syöpädiagnoosin saavasta lukion toista luokkaa käyvästä tytöstä,  Chibusta. Hänestä tuntuu, että nuoruus jää elämättä. Sairaus pakottaa Chibun elämään kipujen ehdoilla. 
 
Kun normaalit nuoren elämään kuuluvat aktiviteetit, ystävien kanssa hengailu ja unelmointi,  joutuvat katkolle, on pakko tyytyä tarkkailemaan, aistimaan ja odottamaan. 

 
 
Oman elämänlangan hauraus ja ajan pysähtyminen vertautuvat esimerkiksi kuusen kasvuversoihin  ja uhanalaisiin kasveihin: 
 

Hissi jolkottelee yhdeksänteen kerrokseen.
Korviini kasvavat odottavat kuusenkerkät.
Posteljooni juoksee alas tupla-askelin,
                portaisiin jää välilyöntejä.
Ennen lauseen loppua
                ojennettuihin käsiini tipahtaa neidonkenkä,
                                 uhanalainen laji. 

 
 
Välähdyksiä oikeasta elämästä Chibu saa ystävänsä Sofian lähettämien kirjeiden kautta. Portaikossa kulkevan postinkantajan askeleet voivat olla äidin lisäksi päivän ainoa konkreettinen elämän ääni.
 
Chibulle rakas soittoharrastus tulee monin tavoin esille. Muisto musiikkikoulun soittonäytöksestä toimii myös vertauskuvana sopeutumiselle uuteen elämänvaiheeseen.
 

Ikää kahdeksan vuotta, hörsömekko ja rusetti. On minulla kiharatkin. Kävelen aroin askelin
flyygelin ääreen. Menuetti on lyhyt kuin harakan lento,
                unohdan viimeisen rivin. Tyhjyys on hiljaisuus ja äidin yskäisy. Soitan loppuun riitasoinnun,
                kumpi on helpompaa luovuttaa vai improvisoida? 

 
Väljän, kronologisen juonen voi ajatella madaltavan myös nuoren kynnystä tarttua runokirjaan.

Ankarasta aiheestaan huolimatta kirja kurkottaa kohti toivoa: Chibu joutuu luopumaan vanhojenpäivien tansseista, mutta ensirakkaus, sellisti, vie hänet tyhjään jumppasaliin tanssimaan.
 

Myös nämä nuortenkirjat kertovat nuoren päähenkilön vakavasta sairaudesta:  
 

Lilja Kangas: Tahdon elää, Kustannus Z 2022

Päivi Lukkarila & Emilia Mäkinen: En ikinä luovuta, Karisto 2017

Patrick Ness & Siobhan Dowd: Hirviön kutsu, suom. Kaisa Kattelus, Tammi 2017 
 
John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe, suom. Helene Bützow, WSOY 2013 
 
Jesse Andrews: Maailmankaikkeuden huonoin elokuva, suom. Sami Rouhento, WSOY 2012
 
Terhi Rannela: Jäämeri, jäähyväiset ja minä, Otava 2010
 
Jordan Sonnenblick: Kuumetta, kipinää ja rumpusooloja, suom. Peikko Pitkänen, Otava 2006
 
Mari Miettinen: Suudelma taivaassa, Lasten Keskus 2005
 
Jacqueline Wilson: Lola Rose, suom. Terhi Leskinen, Otava 2005
 
Johanna Thydell: Katon kokoinen tähtitaivas, suom. Nora Schuurman, Otava 2004
 
Jostein Gaarder: Enkelimysteerio, suom. Katriina Savolainen, Tammi 2000