Mimmu Tihinen: Kun hiljaisuus valehtelee, 104 sivua. Uljas & Lucia 2024. Kansikuva Jyrki Pitkä.
Nuorille suunnattujen selkokirjojen määrä on ilahduttavasti kasvanut viime vuosina.
Monesta kotimaisesta nuortenromaanistakin on tehty selkomukautuksia, jotta lukutaidoltaan erilaiset lukijat voivat nauttia samasta kirjasta ja keskustella siitä yhdessä vaikkapa äidinkielen ja kirjallisuuden tunnilla.
Mimmu Tihisen edelliset neljä lapsille ja varhaisnuorille suunnattua selkokirjaa ovat tehneet minuun erityisen vaikutuksen.
Mimmu Tihisen edelliset neljä lapsille ja varhaisnuorille suunnattua selkokirjaa ovat tehneet minuun erityisen vaikutuksen.
Kello tuhat, Toivottavasti huomenna sataa, Kalevin kesätarina ja Santun syystarina kertovat kaikki täysiä, elämänmakuisia tarinoita ”oikeista ihmisistä”.
Kun hiljaisuus valehtelee on Tihisen ensimmäinen nuorille suunnattu selkokirja.
16-vuotias Riku on suomalaisen isän ja japanilaisen äidin ainokainen, joka on viettänyt turvattua ja harmonista perhe-elämää.
Hän on mukana kilpauintijoukkueessa, mutta viime aikoina kilpaileminen ei ole tuottanut enää iloa ja poika harkitseekin lopettavansa lupaavan uran kokonaan.
Yläkoulun päättyessä Riku saa tekstiviestin Luka-nimiseltä nuorelta mieheltä, joka väittää olevansa Rikun veli.
Kohtaus, jossa Riku tivaa isältään, onko nuoren miehen väite totta, on vaikuttava.
Tihisen selkotekstissä on tihentymiä ja latausta, jopa rutkasti enemmän kuin monissa viime aikojen tavallisissa nuortenromaaneissa.
Yläkoulun päättyessä Riku saa tekstiviestin Luka-nimiseltä nuorelta mieheltä, joka väittää olevansa Rikun veli.
Kohtaus, jossa Riku tivaa isältään, onko nuoren miehen väite totta, on vaikuttava.
Tihisen selkotekstissä on tihentymiä ja latausta, jopa rutkasti enemmän kuin monissa viime aikojen tavallisissa nuortenromaaneissa.
– – Sen jälkeen olimme molemmat hiljaa.
Olimme hiljaa
kauan.
Todella kauan.
Minuutteja,
kymmeniä minuutteja,
puoli tuntia.
Hiljaisuus tuntui karkealta kuin sora.
Ilma huoneessa oli kuin harmaata soraa,
harmaata hiekkaa.
Oli raskasta hengittää.
Puristin tyynyä sylissäni
ja painoin kasvoni sitä vasten.
En halunnut itkeä.
En itkenyt.
Sitten kohotin päätäni
ja kysyin pienellä, heikolla äänellä:
”Mikset sä ole kertonut, että mulla on veli?”
Vanhemmat perustelevat ratkaisuaan vaieta velipuolen olemassaolosta sillä, että eivät halunneet sotkea Rikun elämää ja että he halusivat suojella häntä, eivät Rikua tyydytä. Poika kokee, että hän ei enää voi luottaa vanhempiinsa, ja erityisesti suhde isään kokee kipeän kolauksen.
Näin latautuneen kerronnan äärellä mietin sitäkin, missä kulkee kaunokirjallisesti korkeatasoisen ja lukijakuntansa ymmärrystä kunnioittavan selkokielen ja säeromaanin raja.
Näin latautuneen kerronnan äärellä mietin sitäkin, missä kulkee kaunokirjallisesti korkeatasoisen ja lukijakuntansa ymmärrystä kunnioittavan selkokielen ja säeromaanin raja.
Tihinen ei nimittäin aliarvoi lukijansa ymmärrystä.
9. luku, joka on otsikoitu ”Ei ole olemassa joulupukkia, ei ole olemassa sankari-isää”, on hyvä esimerkki Tihisen taidosta tiivistää elämän suuria kysymyksiä, perhesalaisuuksia ja tragedioita.
9. luku, joka on otsikoitu ”Ei ole olemassa joulupukkia, ei ole olemassa sankari-isää”, on hyvä esimerkki Tihisen taidosta tiivistää elämän suuria kysymyksiä, perhesalaisuuksia ja tragedioita.
Toinen komea kiteytytys löytyy viimeisestä luvusta ”Huipulle”, jossa juhlitaan lähisuvun kesken yläkoulun päättymistä.
Riku havainnoi vanhempiensa jännittynyttä olemusta ja mummi, isänäiti, sanoittaa Rikulle iloaan siitä, että hänellä on yksi rakas lapsenlapsi.
Mimmu Tihinen ei siekaile edes leikitellä suomen kielen nyansseilla ja sanojen monitulkintaisilla merkityksillä:
Mimmu Tihinen ei siekaile edes leikitellä suomen kielen nyansseilla ja sanojen monitulkintaisilla merkityksillä:
– – Olisi ollut parempi,
jos päättäjäiset olisi tarkoittanut
hiljaisuuden päättymistä
ja totuuden kertomista mummille.
Olisi ollut parempi,
jos ”päättäjäiset’ olisi tarkoittanut
päätösten tekemistä,
ja että olisimme päättäneet
kertoa mummille Lukasta.
Luontevasti mutta sopivan vähäeleisesti Tihinen kuvaa Lukan ja Rikun vähittäistä lähentymistä.
Riku oivaltaa, että on itsekin valehdellut joukkukavereilleen, jotka ovat pitäneet itsestäänselvyytenä, etttä hän hakee heidän laillaan urhielulukioon.
Uimajoukkueesta pois lähteminen näyttäytyy myös itsenäistymisenä ja taitona kuunnella aiempaa enemmän omia tarpeita. Keskustelu uintivalmentajan kanssa on koskettava ja kertoo muutamia niukkoja rivejä enemmän.
Riku oivaltaa, että on itsekin valehdellut joukkukavereilleen, jotka ovat pitäneet itsestäänselvyytenä, etttä hän hakee heidän laillaan urhielulukioon.
Uimajoukkueesta pois lähteminen näyttäytyy myös itsenäistymisenä ja taitona kuunnella aiempaa enemmän omia tarpeita. Keskustelu uintivalmentajan kanssa on koskettava ja kertoo muutamia niukkoja rivejä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti