Kristina Sigunsdotter & Jenny Lucander: Trädet under jorden. En saga om Karin Boye. 80 sivua. Förlaget 2025.
Ruotsalaisen Karin Boyen (1900–1941) runous on tullut suomenkielisille lukijoille tutuksi vain muutamien antologioiden kautta.
Ruotsissa Boyella on yhä vankka asema aikansa intellektuellina ja kirjailijana.
Hänen dystooppinen tieteisromaaninsa Kallocain (1940) saavutti myös kansainvälistä menestystä.
Ruotsalainen Kristina Sigunsdotter on kirjoittanut aiemmin vastaavan kirjailijamuotokuvan Landet som icke är (kuv. Klara Dackenberg, Förlaget 2020) suomenruotsalaisesta Edith Södergranista.
Ruotsalainen Kristina Sigunsdotter on kirjoittanut aiemmin vastaavan kirjailijamuotokuvan Landet som icke är (kuv. Klara Dackenberg, Förlaget 2020) suomenruotsalaisesta Edith Södergranista.
Boyen ja Södergranin elämänvaiheisiin keskittyvät kirjat nostavat kumpikin jo teosten nimiin naisrunoilijoiden keskeisen runon.
Kummassakin kirjassa keskushenkilölapset tekevät terapeuttista matkaa itseensä, mutta tarinan voi lukea myös puhtaana satuna.
Träder under jorden alkaa vaikuttavasti kohtauksella, jossa kuvataan Karin-tytön viisihenkisen perheen illanviettoa.
Träder under jorden alkaa vaikuttavasti kohtauksella, jossa kuvataan Karin-tytön viisihenkisen perheen illanviettoa.
Idyllin katkaisee äidin vetäytyminen toiseen huoneeseen.
Karinilla on tapana leikkiä äidin vaatekaappiin piilottamilla viinipulloilla, joista hän puhaltelee erilaisia ääniä.
![]() |
| idylliseen perhekuvaukseen työntyy jo alussa särö. Jenny Lucanderin kuvitusta Kristina Sigunsdotterin tekstiin teoksessa Trädet under jorden. En saga om Karin Boye (Förlaget 2025). |
Tyttö pakenee kodin ahdistavaa tunnelmaa läheiseen puistoon, missä hän kohtaa Kalan, turvallisuutta huokuvan, todennäköisesti ennalta tutun naisen.
Kalan kertoma tarina sysää tytön maan alle seikkailuun, jossa hän pelastaa silmälasipäisen prinsessan unen maasta.
Jag pilade iväg över gräsmattan,långt bort i parken,tills jag kom där jag aldrig varit förut.Det stöd en gammal vinpidinad tall med ihålig stam.Jag tyckte att jag hörde någon gråta där inne,eller om det var en fågel.Jag kröp in och såg någonting skimra i mörket.En pärla! Jag kröp längre in för att nå.Längre och längre in.
![]() |
| Tytön siirtyminen maan alle näytetään vaikuttavana sukelluksena. Jenny Lucanderin kuvitusta Kristina Sigunsdotterin tekstiin teoksessa Trädet under jorden. En saga om Karin Boye (Förlaget 2025). |
Karin Boyella oli avioliittonsa ulkopuolella seurustelusuhteita myös naisten kanssa aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli Ruotsissa vielä kiellettyä.
Fantasiajaksoissa Karin-tyttö kyseenalaistaa tytölle annetut roolimallit ja on vakuuttunut voivansa taistella ritarina lohikäärmettä vastaan siinä missä pojatkin.
Sigunsdotterin runollinen kerronta ja suomenruotsalaisen Jenny Lucanderin taiturimainen akvarellikuvitus kulkevat lujasti käsi kädessä.
Tarvittaessa Sigunsdotterin kerronta antaa Lucanderin kuljettaa tarinaa välillä kokonaan tekstittömillä kuva-aukeamilla.
Trädet under jorden on hyvä esimerkki kokonaistaideteoksesta.
Trädet under jorden on hyvä esimerkki kokonaistaideteoksesta.
Kustantaja ei ole halunnut lukita kirjan kohderyhmää saati genreä.
Itse luin teoksen läpikuvitettuna miniatyyriromaanina, joka täyttää myös säeromaanin mitat.
Kirjassa on omat tasonsa lapsi- ja aikuislukijalle. Karin Boyen tuotannon ja elämän tunteva aikuinen löytänee siitä paljon kirjallisia viitteitä ja tunnistettavia henkilöitä.
Lapsilukijalle kirja tarjoaa puhdasta sadun tenhoa.
Vesivärikuvitus on tekniikkana tullut lastenkirjakuvituksessa entistä harvinaisemmaksi.
Lucanderin lisäksi aiemmin hyvinkin perinteisen kuvitustekniikan nykymestareihin lukeutuvat kuvittajat Silja-Maria Wihersaari ja Maija Hurme.
Lucanderilla on taito luoda poikkeuksellisen intensiivisiä miljöitä.
Yhteiskunnalliset jännitteet piirtyvät vaikkapa köyhien asuttamaa aluetta kuvaavalla aukeamalle, jossa sotilaat näkyvät aukeaman oikeassa alalaidassa uhkaavasti työntyvinä varjoina.
![]() |
| Tyttö käy siekailematta hurjan lohikäärmeen kimppuun. Jenny Lucanderin kuvitusta Kristina Sigunsdotterin tekstiin teoksessa Trädet under jorden. En saga om Karin Boye (Förlaget 2025). |
Vesivärikuvitus on tekniikkana tullut lastenkirjakuvituksessa entistä harvinaisemmaksi.
Lucanderin lisäksi aiemmin hyvinkin perinteisen kuvitustekniikan nykymestareihin lukeutuvat kuvittajat Silja-Maria Wihersaari ja Maija Hurme.
Lucanderilla on taito luoda poikkeuksellisen intensiivisiä miljöitä.
Yhteiskunnalliset jännitteet piirtyvät vaikkapa köyhien asuttamaa aluetta kuvaavalla aukeamalle, jossa sotilaat näkyvät aukeaman oikeassa alalaidassa uhkaavasti työntyvinä varjoina.
Jenny Lucanderin lastenkirjojen ihmishahmot ovat usein kooltaan pieniä, mutta hän onnistuu silti luomaan sekä pää- että sivuhenkilöistä persoonallisia tyyppejä, joiden silmissä on lähes poikkeuksetta aina tutkiva tai terävä katse ja olemuksessa samastumiseen houkuttelevaa karismaa.
Trädet under jorden on hyvä esimerkki siitä, kuinka iso merkitys pieteetillä toteutetulla taitolla on teoksen kokonaisilmeen kannalta.
Kuvitus nimittäin sananmukaisesti hengittää Lucanderin taittamilla aukeamilla.
Trädet under jorden on yksi kahdeksasta Runeberg Junior -ehdokkaasta.
Teoksen jälkisanoissa kerrotaan Karin Boyen elämästä. Boye kuoli lääkkeiden yliannostukseen 40-vuotiaana.


.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti