Päivi Alasalmi: Turhamainen aasi. Satuja. Kuvittanut Riikka Jäntti. 120 sivua. Gummerus 2009.Tunnustan suhtautuneeni aluksi hiukan empien Päivi Alasalmen uuteen aluevaltaukseen, 12 sadun kokoelmaan Turhamainen aasi.
Voiko angstin, kauhun ja feminismin kyllästämistä aiheistaan tunnettu aikuiskirjailija solahtaa vaivattomasti perinteisen sadun maailmaan?
Toki. Enkä voi olla äimistelemättä sitä tyyli- ja perinnetietoisuutta, jolla Alasalmi tämän lapsellisen syrjähypyn tekee.
Satuhan on lastenkirjallisuuden kuningaslaji, jota moni haluaa kokeilla, mutta harva siinä silti onnistuu.
Alasalmen satujen inspiraation lähteinä läikähtelevät Anni Swanin romanttiset sadut, Laura Sointeen kauhusadut ja Kaarina Helakisan emansipatoriset sadut, mutta vaikutteet eivät ole häiritseviä.
Alasalmi hersyttelee satukokoelmassaan empimättä arkaaisella sadun kielellä. Hän puhuu hilpareesta, louteesta, vasallista ja kammista, mutta ilman maneerimaista saati itsetietoista sanahelskyttelyä.
Riikka Jäntin kuvitus visuaalistaa hienosti Alasalmen satumaisemaa. Hänen hienopiirteinen tussipiirtimensä myötää satujen sankarien karakteristiikkaa. Jäntti intoutuu välillä ornamentiikkaan ja romanttiseen kuvastoon, mutta hänen kuvituksensa antaa silti riittävästi tilaa myös lukijan omille mielikuville.
Riikka Jäntin varmassa ja eloisassa viivassa on paljon samaa kuin Helga Sjöstedtin 1940–50-luvun satukuvituksissa.
Alasalmi siis ammentaa vanhasta satuperinteestä, mutta mukailee sitä kuitenkin kursailematta nykypäivän tarpeisiin. Hän on jättänyt kytkennät nykyaikaan viisaasti viitteellisiksi.
Esimerkiksi kun Jurtanmaan kuningas lähettää ainoan poikansa, koreilunhaluisen hienohelman Prinssi Vernerin, maailmalle miehistymään, hän evästää tämä matkaan seuraavanlaisin sanakääntein:
– Olet tulossa miehen ikään. Minun täytyy lähettää sinut matkalle, jolla opit miehen tekoja. Täällä linnassa sinusta tulee muuten palatsivillakoira, pullea puudeli, joka jaksaa kyllä räksyttää, muttei metsästää.
Satujen naissankarit eivät toimi uhrautuvasti yksinomaan toisten parhaaksi, vaan ymmärtävät vaalia myös omia etujaan.
Tällainen nykyaikainen luonteenpiirre tekee Alasalmen saduista inhimillisiä. Satujen ikiaikainen hyveellisyys ei ole Alasalmen loppusilauksessa silti hävinnyt minnekään. Useammassa sadussa sankari saa nenillleen hamutessaan maallista mammonaa ja toisen omaa. Tässä mielessä Alasalmen sadut toimivatkin ”moderneina moraliteetteina”, jotka opettavat hengissä selviämisen alkeita näinä epävarmuuden ankeina aikoina.
– Ihmiset jaksavat ponnistella vaikka kuinka kauan, jos he silloin tällöin saavat kokea hieman onnea,
sanoo Onni-niminen keijukainen Marianne-tytölle sadussa Hyvä haltiatar.
Alasalmen saduissa onnen avaimet löytyvät yhteisöllisyydestä ja tunneilmaisun rehtiydestä sekä taidosta pysähtyä kuuntelemaan toisen sisimpiä toiveita ja pieniä hiljaisia sanoja.
Erityisesti sadut Noiduttu kaappi ja Prinsessa Epirandan kyynelvirta ovat vaikuttavia ja tunnelmaltaan latautuneita kauhusatuja, jonka kaltaisille voisi hyvinkin olla tässä jännityshakuisessa lasten arjessa enemmänkin tilausta!
Huomenna sunnuntaina vietetään Sadun nimipäivää ja kansallista sadun päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti