sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Älä jätä pyörää lukitsematta


Risto Räppääjä ja polkupyörävaras.
Ohjaus Mari Rantasila. Käsikirjoitus Mari Rantasila, Sinikka ja Tiina Nopola.
Tarina: Sinikka ja Tiina Nopola.
Musiikki Iiro Rantala.
Pääosissa Severi Heikkilä, Lauramaija Luoto,
Annu Valonen, Ulla Tapaninen, Martti Suosalo, Marcus Groth. Levittäjä Nordisk Film. Finnkino 2010.

Tulipä tämäkin nähdyksi.

Elokuvaseurueen kaikilla kolmella jäsenellä oli omat motiivinsa lähteä elokuviin: kuopuksen perusteena oli "kun kaikki muutkin kaverit ovat tämän jo nähneet", esikoinen fanitti näyttelijä Anna-Maija Tuokkoa ja Rouva Huu halusi katsoa elokuvan ihan vain uteliaisuudesta.

Edellinen Risto Räppääjä -elokuva oli vuoden 2008 katsotuin kotimainen elokuva, ja tuskinpa tämä kakkososakaan tulee jäämään jälkeen 200 000 katsojan kävijätavoitteesta. Sen verran paljon elokuvaa on etukäteen mediassa rummutettu.

Mari Rantasilan ohjaamassa ja yhdessä Sinikka ja Tiina Nopolan käsikirjoittamassa tarinassa on aineksia moneen: sieltä löytyy vanhojen Suomi-Filmien rikasta, sairasta orpoa poikarukkaa, rehtejä, joustavia, mutta moderneja tavislapsia, yltäkylläisiä herkkukoreja sekä kohkaavia, hassusti käyttäytyviä ja karikatyyrisiä aikuisia.

Juoni kehitään Riston uuden polkupyörän ympärille. Rauha ja herra Lindberg lahjovat Ristoa uudella hienolla polkupyörällä lähtiessään viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa junamatkalle. Pahamaineinen Pakastaja-Elvi pestataan lapsenvahdiksi. Risto jättää pyörän lukitsematta ja yön aikana pitkäkyntinen voro anastaa sen jätelavan luota.

Elokuvan moraalisesti ojentavassa loppukohtauksessa Risto yrittää niellä katkeruutensa ja suo rikkaalle poikarukalle ilon hänen pyörästään, sillä luopumaan on itse kunkin opeteltava tässä elämässä. Mutta koska nyt eletään yltäkylläistä 2000-lukua, Risto tietysti saa entistä ehomman pyörän tilalle palkkioksi uhrautuvaisuudestaan...

Risto Räppääjä -kirjojen tavoin aikuiset anastavat myös Risto Räppääjä ja polkupyörävaras -elokuvassa pääosan: Martti Suosalo (Herra Lindberg), Ulla Tapaninen (Pakastaja-Elvi) ja sairaalan henkilökuntaan kuuluvat Martti Syrjä ja Jukka Rasila pistävät ilmerepertuaareissaan parastaan.

Mykkäelokuvan komiikkaan, kuvan nopeutuksiin ja hassuihin ääniefekteihin lataava elokuva hauskuttaa keskinkertaisesti. Iiro Rantalan musiikki kyllä svengaa, mutta sympaattisten, joskin hiukan kankeiden lapsinäyttelijöiden (Ristoa näyttelevä Severi Heikkilä ja Nelli Nuudelipäätä Lauramaija Luoto) varaan ei musiikkikohtauksissakaan kyllä kovin paljon uskalleta laskea.

Lavastuksessa luotetaan retrohenkeen ja kirkkaisiin karkkiväreihin. Intialaisten hunnutettujen naisten, morsiamien, kansallispukuisten tanhuryhmien ja sauvakävelijöiden visiitit elokuvassa jäävät arvoitukseksi, mutta tärkeintä lasten elokuvassa näyttää olevan pysähtymättömän liikkeen vaikutelma.

Jo aiemmasta elokuvasta tuttu Elämä ei ole hassumpaa -tunnuslaulu jää soimaan päähän ja nyt kuopus hokee koko ajan, että kaikki on eri kivaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti