Johanna Venho: Utare-Ursulan onnenapila. Kuvittanut Annastiina Syväjärvi. 25 sivua. WSOY 2010. Kansikuvan suunnittelu Annastiina Syväjärvi.
Hienoa, että Johanna Venho jatkaa hurmaavan Puolukkavarvas-lastenrunokirjansa (WSOY 2006) jälkeen vielä lastenlyriikan parissa!
Utare-Ursulan onnenapila on pienten lasten kuvarunokirja, joka etsimättä tuo mieleen idyllin tavoittelussaan Laura Latvalan yli 300 000 kappaleen painokseen yltäneen Pikku-Marjan eläinkirjan (WSOY 1947) ja freesissä väri-iloittelussaan Eric Carlen Pikku toukka paksulaisen (suom. Weilin+Göös 1971). 
Perinteistä riimirunoa sisältävä, versaalikirjaimin ladottu miniatyyritarina kertoo pienestä Ursula-vasikasta, joka vähitellen suuntaa huomiotaan myös emon turvasta lähiympäristöön:
Voikukka-aurinko niityllä paistaa,
Auringon reunaa Ursula maistaa.
– Kuka näin maukkaat eväät keksi?
Löytö tekee Ursulan iloiseksi.
Tietoisen ohjelmallista tahi ei, maaseutu ja maanviljelys näyttävät tekevän paluutaan lasten kuvakirjallisuuteen pitkän tauon jälkeen. Myös Kristiina Louhen uusimmassa Tomppa-sarjan kirjassa Tomppa ja Taatelin maito (Tammi 2010) kerrotaan modernista maitotilasta lasta kiinnostavasti ja hauskoin detaljein.Ylläoleva kuva on kirjan sisäkannesta: sama kuva löytyy myös sisäsivuilta pimenevän kesäillan tunnelmoivissa väreissä.
Runokuvakirjan on kuvittanut Annastiina Syväjärvi (s. 1982) , joka debytoi kuvittajana Tampereen tuomiokirkon historiasta ja Hugo Simbergin maalauksista ammentavalla kuvakirjalla Siipirikko ei voi lentää (Lasten Keskus 2003). Se oli harvinaisen hiottu ja omintakeinen debyytti.
Maalauksellisen esikoiskuvakirjan jälkeen Syväjärven sekatekniikkatyyli ammentaa – hiukan yllätyksettömästi – edelleen trendikkäästä retrohenkisestä kuvituksesta. Syväjärven värimaailma on tujakka: keltainen, vihreä, punainen, turkoosin sininen ja ruskea tuntuvat suorastaan räjähtävän valkoista taustaa vasten.
Utare-Ursulan tyylitelty hahmo muistuttaa pikemminkin bambia kuin vasikkaa, mutta luonnontieteellinen tunnistettavuus ei ole muutoinkaan tämän kirjan pyrkimyksenä. Syväjärven värikylläisessä kuvakerronnassa on samaa pidäkkeetöntä fabuloinnin riemua kuin Klaus Haapaniemen Iittalalle suunnittelemissa astiastoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti