WSOY:n kirjasanomat 3/2010. Ennakkotietoa syksyn kirjoista. 122 sivua.
Kustantajien uutuusluetteloihin sisältyy aina kihelmöivää jännitystä.
Rouva Huu nuuhkii niitä uteliaana (nykyisenä kierrätyspaperia suosivana aikana ne välillä tuoksuvat aika pahoiltakin, niin ympäristön ystävä kuin Rouva Huu onkin…) ja nauttii niiden ylellisen tuhlailevasta painojäljestä, mutta ennen muuta hän tietysti ahnehtii ennakkotietoja tulevista kirjoista: löytyykö tarjonnasta jotain uutta trendiä, esikoistekijöitä tai täysin uuden alueen valtaajia?
Tuntuu että kustantajien uutuuskirjaluetteloiden julkaisuaikataulu olisi aikaistunut entisestä. Aiemmin muistan selailleeni niitä vasta kesäaikaan. Ensimmäisenä apajalle ehti tänä vuonna WSOY, jonka tuhti Kirjasanomat kolahti postiluukkuun pari päivää sitten. 
Suuria odotuksia Rouva Huu kohdistaa Satu Kontisen (aik. Paakkala) pahviseen katselukirjaan Hupskeikkaa, jossa on yksinkertaisia kääntökuvia vauvojen ja isompienkin lasten iloksi.
Toinen pikkuväelle tarkoitettu kirja on vaaleansininen tai –punainen Muumin mainio minikirja, jonka voi kätevällä klipsillä kiinnittää syöttötuoliin tai lastenvaunuihin. Mitäköhän Tove Jansson olisi tuumaillut tästä tuotekonseptista?
Kädentaitoihin vapaa-ajallaan hurahtava Rouva Huu tykästyi oitis myös Anne Vaskon (aik. Peltola) Jellona suuri -nimiseen kuvakirjaan, jossa kuvat on tehty eläväpintaisina tekstiilikollaaseina. Hauskaa, että jo vähän maneerimaiseksi tullut retrokuvitus etsii uusia ilmaisumuotoja!
Tekijäkolmikoko Sinikka Nopola, Tiina Nopola & Linda Bondestam jatkaa yhteistyötään satukuvakirjassa A. Gekko ja Puupponen, joka kertoo kahden eriparisen otuksen ystävyydestä.
Asetelmiltaan kiinnostava on myös Roope Lipastin lastenromaani Terveisin, Robinson Saarinen, jossa lienee ainakin rappioromantiikkaa ja yltäkylläisyydessä elävän lapsen kasvukipuilua. Kahden taitavan tekijän, Timo Parvelan ja Jussi Kaakisen, yhteistyön tulosta Taro maan ytimessä Rouva Huu odottaa niin ikään jo malttamattomana.
Ja nuortenkirjapuoleltakin löytyy ylläreitä: Laura Lähteenmäen Aleksandra Suuri käsittelee harvinaista aihetta, vaihto-oppilasvuotta suomalaisen isäntäperheen tyttären näkökulmasta. Mimmu Tihisen sympaattinen Marjut Virkkunen jatkaa remellystään kirjassa Virkkunen ja sata sydäntä.
Ja pitkähkön tauon jälkeen Jukka Parkkinen palaa kirjoittamaan nuorille realistissävytteistä nuortenkirjallisuutta: Lisää kaveriksi kertonee sosiaalisen median tarjoamista mahdollisuuksista nykyisessä nuorten vaativassa seurustelukulttuurissa. Tässä katkelma syyskuussa ilmestyvästä kirjasta:
Jos tyttö ei halua sinua kaverikseen, niin miten sellaiseksi voisi ujuttaututua? Pitäisi jollakin tavalla naamioitua. Niin minäkin tein – eikä se aluksi ollutkaan vaikeaa. Piti vain luoda erilaisia identiteettejä, siis persoonallisuuksia. Piti perustaa useita sähköpostiosoitteita, kehittää profiileja ja niiden avulla yrittää lyöttäytyä kaveriksi. Vaarana olisi, että mopo lähtisi käsistä. Minäkään en ollut varma, olinko Antti Ollila vai Olli Anttila. ---
Frances Hodgson Burnettin Pikku prinsessasta ilmestyy uusi painos. Se pohjustaa tyttökirjaklassikon jatko-osaa Pikku prinsessan ystävät, jonka on tehnyt nykykirjailija Hilary McKay. Tällainen klassikkokirjojen jatko-osien suoltaminen – joko tekijänoikeuksista jo vapaisiin teksteihin tai perikunnan luvalla – näyttää yleistyvän ainakin Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa melko nopeasti. Mutta miksi ihmeessä on tyydytty Toini Swanin ikivanhaan Pikku prinsessan suomennokseen vuodelta 1912 sen sijaan että olisi teetetty uusi, freesi suomennos?
Kiinnostava klassikkosuomennos (suom. Marja Helanen-Ahtola) on myös aikuisten viihde ja romantiikka –osastoon piilotettu L. M. Montgomeryn Annan jäähyväiset, joka sisältää aiemmin suomentamattomia novelleja ja runoja Blythen perheen myöhemmistä vaiheista. Montgomeryn teos ilmestyi ensi kerran kokonaisuudessaan Kanadassakin vasta viime vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti