Alku aina hankalaa...

Amber Stewart & Layn Marlow: Esikon iso askel. Suomentanut Tanja Kanerva. 25 sivua. Aurinko kustannus 2010.

Sanna Pelliccioni: Onni-poika menee päiväkotiin. 29 sivua. Minerva 2010.









Eläinten maailmassa kaikki käy sukkelammin. Esikko-ankka on juuri ennättänyt kuoriutua munastaan, kun se jo haikailee ankkakouluun.

Emo antaa poikasen varttua vielä hetken suojissaan, kunnes toteaa Esikon olevan jo tarpeeksi iso koulua aloittamaan.

Lähdön hetkellä Esikkoa kuitenkin arveluttaa, mutta onneksi se löytää päivän mittaan repustaan äidin sinne piilottaman pehmeän höyhenen, hyvät eväät ja unirievun. Nämä voimaannuttavat ja ikävää lievittävät asiat auttavat ankkaa selviämään koulupäivän monista haasteista.

Layn Marlowin kuvitus on herttaisen-sievää, mutta yhdessä Amber Stewartin yksinkertaisen lapsen itsetuntoa vahvistavan tarinan kanssa kokonaisuus on hallittu ja auttaa monen ikäisiä lapsia eri kehitysvaiheissa uskomaan kykyihinsä ja selviämään eroahdistuksesta.

Esikon iso askel –kuvakirjan kaltainen selviämistarina löytyy myös Angela McAllisterin & Sue Hellardin kuvakirjasta Taskullinen suukkoja (Kustannus-Mäkelä 2005). Kirja kertoo aran ja yksinäisen Matias-myyrän emon neuvokkuudesta sen evästäessä lastaan koulutielle. Äiti varustaa nimittäin pojan taskut täyteen voimaannuttavia suukkoja! Vähitellen Matias löytää koulusta mieluisan ystävän ja arkuus haihtuu.

Päiväkotiaiheiset kuvakirjat yleistyivät vähin erin Suomessakin 1970-luvulla, jolloin kotiäitiyden ihanne ei enää palvellut teollistuvaa yhteiskuntaa. Lasten sopeutuminen kodin ulkopuoliseen hoitopaikkaan nähtiin kaikkien yhteisenä etuna.

Sanna Pelliccionin kuvakirjasarjan Onni-poikakin pääsee päiväkotiin, koska “syksyllä äiti ja isi menevät töihin”. Kenties aivan tahattomasti teksti antaa näin ymmärtää, että tähän asti sekä äiti että isä olisivat olleet Onnin kanssa kotona. Eräänlainen ideaalitilanne sekin!

Yhtä kaikki Pelliccioni murtaa aivan tietoisesti sukupuolisidonnaisia työaikakäsityksiä, sillä vanhemmista nimenomaan isä tekee lyhennettyä nelipäiväistä työviikkoa. Tällaisilla pienillä yksityiskohdilla on ihan oikeasti merkitystä!



Molemmat vanhemmat käyvät vuorollaan tutustumassa Onnin kanssa päiväkodin arkeen ennen päivähoidon virallista aloittamista. Kuten usein tosielämässäkin, Onni ei sopeudu ihan ongelmitta päiväkotiin. Eräänä aamuna poika herää itkien ja ilmoittaa että ei halua mennä enää päiväkotiin. Vanhemmat jaksavat kuunnella ja ymmärtää Onnia ja antavat perheen yhteisen valokuva-albumin päiväkotiin, jotta ikävä helpottaisi. Myös päiväkodin henkilökunnalla on omat keinonsa liennyttää ikävää.



Pelliccionin pelkistetyn pallopäiset ihmishahmot ovat selkeydessään jämptejä ja kuvituksen monet pienet yksityiskohdat leikki-ikäiselle lapselle mieluisia.