Prööt! Nyt saa puhua kakasta ihan avoimesti

Crai S. Bower: Pieru – bongarin opas. Kuvittanut Travis Millard. 25 sivua. Suomentanut Juho Gröndahl. Nemo 2009.

Nicola Davies: Kakka. Kuvittanut Neal Layton. Suomentanut Joel Kontro. 61 sivua. Otava 2008.

Werner Holzwarth & Wolf Erlbruch: Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. 20 sivua. Nemo 2000. Uudistettu laitos 2005.

Pernilla Stalfelt: Kakkakirja. Suomentanut Birgit Huttunen. Minerva 2010. 2. painos 2010.



Huomenna perjantaina vietetään kansainvälistä käymäläpäivää. Tapahtumaa organisoi Suomessa tamperelainen Käymäläseura Huussi ry, joka on vuonna 2002 Tampereella perustettu kansalaisjärjestö.

Huussi ry:n tavoitteena on tehdä kuivakäymälöistä kestävän kehityksen keskeinen osa, jotta myös tulevat sukupolvet voisivat nauttia puhtaasta vedestä ja terveellisestä ympäristöstä. Tavoitteena on edistää kuivakäymälöiden käyttöä tiedottamalla, tutkimalla, selvittämällä, antamalla lausuntoja ja pitämälllä esitelmiä.

Tässä käymäläpäivän oheislukemistoksi sopivia lastenkirjoja. Niiden tyylilaji ammentaa anarkiasta ja lapselle luontaisesta ja terveestä uteliaisuudesta omia eritteitään kohtaan.

Nemon hittiteos, pahvikirja Pieru – bongarin opas, nousi vuosi sitten marraskuussa Mitä Suomi lukee? -listalla käännetyn kaunokirjallisuuden ryhmässä kuudennelle sijalle. Pierun päihitti sentään Henning Mankellin Rauhaton mies ja Paulo Coelhon Voittaja on yksin, mutta Pieru oli suositumpi kuin Siri Hustvedtin Lumous!

Suvereenisti ikärajat ylittävästä pieruhuumoristahan tässä on kyse.

Juho Gröndahlin sävykäs suomennos antaa eri pierutyypeille verbaaliset nyanssit luonnehtiessaan niiden tuntomerkkejä, ääniä, levinneisyyttä ja kantamaa. Kirjan äänirasiasta voi kuunnella ääninäytteet kustakin pierutyypistä, mm. ”Hiipivästä kauhusta”, ”Karkurista” ja ”Sisäisestä sankarista”. Plussaa tämä pahvinen äänikirja saa siitä, että sen paristot ovat helposti vaihdettavissa ja ohjeet on painettu kirjan sisäkanteen selkeästi.

Yhdysvaltalainen Crai S. Bower on kirjailija ja kolumnisti. Hän on käyttänyt apulaisinaan 5- ja 8-vuotiaita lapsia. Kirjan on kuvittanut groteskilla sarjakuvatyylillä Travis Millard.

Nicola Daviesin tietokirja on myös ylittämätön aihealueen klassikko ja kiinostaa varmasti jo esikouluikäisiä lapsia.

Tämä kirja kertoo kattavasti, asiallisesti ja mutkattomasti kaiken mahdollisen eläinten jätöksistä. Kirja on taitoltaan miellyttävän levollinen. Aukeamalla on tavallisesti tekstisivu ja sen vieressä koko sivun kuvitus. Liian usein lasten tietokirjat hajoavat sirpalemaiseksi esitykseksi, jossa trivia- ja perustieto sekoittuvat sotkuiseksi puuroksi.

Kakka-kirja on tulvillaan toinen toistaan ällistyttävämpiä kuriositeetteja eläinten kursailemattomasta tavasta suhtautua jätöksiinsä ja hyödyntää niitä monin keinoin muun muassa keskinäisessä viestinnässä sekä pesien rakennus- ja polttoaineena. Kuvittaja Neal Layton tunnetaan myös Pikku Mammutti-kirjoistaan.

Werner Holtzwarthin myyräkirja on ollut Rouva Huun perheen suosikki jo monen vuoden ajan.

Likinäköisen myyrän päähän putoaa taivaalta pahanhajuinen kakkakikkara. Moisesta suivaantuneena se lähtee etsimään syyllistä ja tutustuu samalla eläinten erilaisiin papanoihin, pipanoihin ja ruikkauksiin. Kirjan viehätys perustuu mutkattomaan aiheenkäsittelyyn, riemastuttavan ilmeikkääseen kuvitukseen ja Pirkko Talvio-Jaatisen mieltä hytkäyttävän eloisaan suomennokseen.

Itsensä alttiiksi paneva aikuinen ääneen lukija voi tämän kirjan avulla saada aikaan todellisen performanssin.

Tässä esitellyistä kakkakirjoista voiton vie tuorein teemakirja: ruotsalaisen Pernilla Stalfeltin Kakkakirja.

Se kertoo nasevasti ja havainnollisesti, oleellisen tekstiin ja kuviin tiivistäen perusasiat kakasta. Kirja on onnen omiaan nimenomaan päiväkoti-ikäisten lasten lukemistoksi. Stalfeltin tietokuvakirja suhtautuu aiheeseensa suurella antaumuksella, mutta ei syyllisty ylilyönteihin.

Kakkakirjan lisäksi Minerva on suomentanut tänä vuonna Stalfeltilta myös Karvakirjan.

Stalfelt on saanut lukuisia palkintoja lastenkirjoistaan. Ne käsittelevät usein aiheita, joita aikuiset kernaasti väistelevät lasten kanssa keskustellessaan. Kenties myöhemmin saadaan suomeksi myös muita Stalfeltin kirjoja, esimerkiksi Dödenboken (1999), Kärlekboken (2001), Våldboken (2005) ja Livetboken (2010).

Stalfeltin taito kiteyttää olennainen sanoihin ja kuviin saattaa juontaa myös hänen työstään museopedagogina Modeerna Museetissa Tukholmassa.