Kierrätysteema näkyy monin eri tavoin myös kuvakirjoissa

Suvi-Tuuli Junttila: Missä, tässä, jossakin… 57 sivua. WSOY 2011.

Jaana Lappo & Outi Markkanen: Jonnin joutavaa. 31 sivua. Minerva 2007.







Kierrätys on tätä päivää ja se näkyy monin eri tavoin myös kuvakirjoissa. Vanhojen nostalgisten tapettien ja kankaiden lisäksi kuvittajat etsivät kollaasikuvituksiinsa materiaalia myös roskiksista. Hylätyt, ruostuneet ja ajan haurastuttamat esineet saavat uuden elämän näiden kahden kuvakirjan kuvituksessa.

Suvi-Tuuli Junttila (s. 1979) on muotoilija ja graafinen suunnittelija. Kuvakirjakriitikko Ansa Aarnio rinnasti Helsingin Sanomien kritiikissään Junttilan lastenkirjadebyytin Missä, tässä, jossakin… Alexandra Salmelan romaaniin 27 eli kuolema tekee taiteilijan (Teos 2010). Kummastakin löytyy Aarnion mukaan samanlaista leikillisyyttä.

Tällaista lasten- ja aikuistenkirjallisuuden rinnastusta – eli toisin sanoen kriitikon laajaa lukeneisuutta – soisi löytyvän enemmän sekä lasten- että aikuistenkirjallisuuden arvioista. Keinotekoiset kohderyhmäaidat ylittävillä ja yllättävillä rinnastuksilla pidetään suuren yleisön mielenkiintoa ja virkeää uteliaisuutta yllä.

On hienoa, että isoiltakin suomalaisilta kustantajilta löytyy aika-ajoin huimapäisyyttä tehdä kokeellisia kuvakirjoja, joiden kohderyhmää ei ole napitettu itsestään selvästi vain pienimpiin lapsiin.

Junttilan kuvakirjan kaltainen, suomalaisen muotoilun nosteeseen uskova kulttuuriteko oli niin ikään WSOY:n kustantama, vuonna 2009 ilmestynyt Rosa Liksomin sekä muotoilijana ja graafisena suunnittelijana ulkomaita myöten mainetta niittäneen Klaus Haapaniemen samuraikirja Neko.

Junttila on rakentanut pienoismaisemia ja valinnut kirjansa päähenkilöiksi mahdollisimman epäproosalliset sankarit: mutterin, koukun, pullonkorkin ja ruuvin. Kirjassa leikitellään mittasuhteilla, uskotaan ihmeisiin ja luvataan että pieni on kaunista.



Junttila on pyrkinyt erittäin minimalistiseen kerrontaan. Olen sitä mieltä, että jäljelle jäänytkin vähäinen teksti on turhaa: kuvat toimisivat vallan hyvin ilman tekstiä: visuaalisina mielenmaisemina ja levähdysseisakkeina kaikille hektisen kuvaähkyn raskauttamille.



Yllä olevat kuvanäytteet ovat Junttilan kotisivuilta. Kuvat puhuvat sellaisinaankin kirjan perusteeman, pidäkkeettömän ihmettelyn ja hetkeen tarttumisen puolesta.

Lasten hylkäämät tai muutoin hukassa olevat lelut ovat olleet kautta aikojen suosittuja sankareita lastenkirjallisuudessa, muistetaanpa vaikka Elina Karjalaisen Uppo-nalle, Russell Hobanin Hiiri ja hänen lapsensa ja Hannu Mäkelän Kalle-Juhani ja kaverit.

Jaana Lapon ja Outi Markkasen kuvakirjassa seikkailevat korvaton pupu Jonni ja Otusnalle. Jonni uskoo pääsevänsä takaisin lasten suosioon jos vain löytäisi korvansa. Matkalla ne kohtaavat tehokkuusajattelun ja kehittyneen tekniikan nimeen vannovia hikikääpiöitä ja rahaa näyttöpäätteen äärellä tekevän Vuorenpeikon.

Kun toverukset ovat jo vaipumassa epätoivoon, ne saavat taivaalta putoavan viestin, jossa luvataan Jonnille uudet, korvat, kunhan se pyrkisi ”kohti Jonnin Joutavaa”. Jonni ja Otusnalle tempautuvat hauskaan leikkiin ja unohtavat maalliset murheensa. Lopulta Keiju paljastaa koetelleensa Jonnia erilaisten vastusten kautta tavoitteenaan saada se oivaltamaan että olemassaolon oikeus ei ole maallisesta onnesta ja ulkonäöstä kiinni. Jonni saa korvansa takaisin ja Otusnallekin saa paremmin sitä kuvaavan ja herkän nimen: Päiveli.




Jaana Lapon teksti on salaviisasta olematta silti liian monimutkaista tai kimuranttia. Outi Markkasen sekatekniikkakuvitus hyödyntää erilaisia kierrätysmateriaaleja kuvakollaaseissa. Jonnin joutavaa on itsellinen jatko-osa Kopijyvä kustannuksen kautta ilmestyneelle kuvakirjalle Jonnin korvat (2001).

Junttilan ja Markkasen kollaasikuvakirjojen ohella kannattaa muistaa myös Petra Heikkilän Makin makiikkaa. Kuvittelukirja (Lasten Keskus 2007), jossa Maki-apina innostaa lasta tarkkailemaan tuttuja arkisia esineitä.

Kierrätys ekologisena elämäntapana on myös esillä muun muassa näissä kuvakirjoissa:


Amber Stewart & Layn Marlow: Rakas riepu, Kustannus Oy Arkki 2007.
David Bedford & Caroline Pedler: Pikkukarhun raitapaita, Karisto 2008.
Juha Suonpää ja Marja-Leena Korte: Taikaämpäri, Otava 1990.
Salla Savolainen: Kirpputorikoira Napo , Tammi 2000.
Sanna Pelliccioni: Onni-pojan kierrätyskirja, Minerva 2009.
Marika Kokkonen & Kati Närhi: Roska-Reima ja jätevuoren valloitus, WSOY 2005.
Juha Henttonen ja Tuomas Mäkelä: Miina ja Manu kierrättävät, Satukustannus 2009.
Irja Nikkinen & Milla Koivunen: Kotimetsän paras kirja: Von Harmajan perhe suojelee luontoa, Kirjapaja 2009.