Uintikelejä odotellessa pidetään kivaa Virtasten kanssa

Anneli Kanto: Vilma Virtanen ja uimataito. Kuvittanut Noora Katto. 27 s. Karisto 2011. Graafinen suunnittelu Noora Katto.













Anneli Kanto ja Noora Katto marssittavat suomalaiseen kuvakirjallisuuteen uuden vinkeän sisarusviisikon: kuusivuotiaan Veeran, viisivuotiaan Vilman, nelivuotiaan Paavon, kolmevuotiaan Pertun ja kaksivuotiaan Kastehelmen.



Konsepti on viisaasti mietitty: siinä riittää samastumispintaa hyvin monenikäisille lukijoille, sekä pojille että tytöille.

Vilma erehtyy katsomaan isosiskonsa mikroskooppiin ja saa selville, että vedessä uiskentelee vaarallisen näköisiä ötököitä. Paavon kanssa aloitettava uimakoulu saa tästä syystä Vilmassa aikaan inhon väristyksiä. Mutta vähin erin Vilma voittaa pelkonsa ja oppii uimaan.

Lapsen itsetuntoa eri tavoin vahvistavia kirjoja uusien taitojen opettelusta ilmestyy käännöksinä todella paljon ja useimmat niistä keskittyvät eläinten maailmaan. Siksi Viisi villiä Virtasta –sarja puoltaa hyvin paikkaansa kotimaisena – ja päälle päätteeksi vielä maaseudulle sijoittuvana – sarjana.

Sisarusten väliset suhteet tulevat hienovaraisesti jo sarjan avausosassa esille. Vilmalta kuluu oman pelkonsa halllinnan lisäksi paljon energiaa myös pikkuveljen vahtimiseen.

Mielenkiintoista nähdä sarjan myöhemmissä osissa, pääsevätkö perheen vanhemmat myös esille vai ovatko lapset kaikkivoipaisia toimijoita samaan tapaan kuin esimerkiksi Lauren Childin Samu ja Salla –kirjoissa. Tohdin epäillä, että vuoden välein syntyneiden viiden villin tenavan vanhemmatkaan eivät välttämättä ole ihan mitään uraan keskittyneitä normivanhempia.



Noora Katon värikylläinen kuvitus suuripäisistä lapsista on omintakeinen. Pelkistettyihin kasvonpiirteisiin Katto tallentaa huoliryppyjä, kurttuja, varjostuksia ja innostumisen punaa, jotka ilmaisevat nopeasti muuttuvia tunnetiloja. Uintikuvissa Katto lähestyy vettä monesta eri perspektiivistä ja kiteyttää hyvin uimisen kokonaisvaltaisen riemun.

Pija Lindenbaum on käsitellyt samaa aihetta, lapsen vettä kohtaan tuntemaa pelkoa, kuvakirjassaan Henna ja pässinpäät (WSOY 2001).