Pikaeloinen Eduard Uspenski

Hannu Mäkelä: Eetu. Matkoja Eduard Uspenskin maailmaan. 457 sivua. Tammi 2008.













Tamperelaisilla on huomenna lauantaina harvinainen tilaisuus tavata venäläinen lastenkirjailija Eduard Uspenski Tampereen kaupunginkirjaston 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Nukketeatteri Nirunaru esittää kaupunginkirjasto Metsossa klo 12.30 Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira –lastenkirjaan pohjautuvan nukketeatteriesityksen. Esityksen jälkeen on siihen liittyvä keskustelutilaisuus, johon myös Uspenski ottaa osaa.

Klo 14.00–15.30 Eduard Uspenski kertoo työstään ja teoksistaan. Molemamt tilaisuudet tulkataan suomeksi.

Rouva Huu ei valitettavasti pääse paikalle, mutta on nauttinut Uspenskin pitkäaikaisen ystävän ja lastenkirjakollegan Hannu Mäkelän epätavallisen intiimistä elämäkerrasta Eetu. Matkoja Uspenskin maailmaan.

Eduard Uspenski (s. 1937) on Venäjän tunnetuin ja arvatenkin yhä myös rakastetuin lastenkirjailija. Hän on kirjoittanut lapsille 1960-luvulta lähtien. Uspenski valmistui lentokoneinsinööriksi Moskovassa vuonna 1961, mutta alkoi jo opiskeluaikoinaan kirjoittaa kertomuksia lapsille ja aikuisille. Uspenskin kestävimmät klassikot, Krokotiili Gena ja hänen ystävänsä ilmestyi alun perin vuonna 1966 ja Fedja-setä, kissa ja koira vuonna 1974.

1970-luvun puolivälistä 1980-luvun loppuun Uspenski ei saanut kirjojaan Neuvostoliitossa julki, koska hänen teoksistaan ei löydetty riittävästi neuvostoideologiaan sopivia painotuksia. Juuri tähän kirjailijalle kipeään vaiheeseen ajoittuu Hannu Mäkelän ja Uspenskin ystävyyden alku, joka on monen onnellisen sattumankin tulosta.

Otavalla kotimaisen kaunokirjallisen osaston päällikkönä työskennellyt Hannu Mäkelä löytää Fedja-sedän, kissan ja koiran Moskovan kirjamessuilta vuonna 1974 ja ihastuu ikihyviksi. Mäkelä oli juuri julkaissut ensimmäisen lastenkirjansa Herra Huun ja oli siksikin erityisen hyvin virittynyt lastenkirjallisuuteen. Mäkelä luetutti kirjan heti kollegallaan Martti Anhavalla, joka ihastui siihen niin ikään oitis ja ryhtyi kääntämään kirjaa suomeksi.

Otava oli Uspenskin ensimmäinen ulkomainen kustantaja ja Suomi oli ensimmäinen länsimaa, johon Uspenski sai kutsun. Varhaisin Suomen vierailu toteutui vihdoin – KGB:n hanakasta estelystä huolimatta – vuonna 1977.

Mikään tavanomainen elämäkerta Eetu ei ole. Mäkelän laajassa elämäkertojen sarjassa (mm. Eino Leino, L. Onerva, Casanova, Aleksis Kivi) se on myös ainoa, jonka kohde on yhä elossa.

Mäkelä itsekin luonnehtii sitä muistojen ja muistelmien kronikaksi, joka kumpuaa pääosin yhteisten matkojen ja tapaamisten synnyttämistä muistoista. Hän kirjoittaa Eetuun paljon oman kirjailijuutensa vaiheita ja yksityiselämänsäkin käänteitä sekä suomalais-venäläistä kirjallisuus- ja kulttuurihistoriaa monine hauskoine anekdootteineen.

Kahden värikkään persoonan ystävyys ei aina ollut ristiriidatonta. Uspenski halusi hyvittää Mäkelälle tämän hyvät teot ja käänsi itse sangen leväperäisesti Herra Huun venäjäksi vuonna 1980. Mäkelä väsyy välillä Uspenskin perinpohjaiseen ja ”pikaeloiseen” luonteeseen. Pienet jännitteet oikeastaan vain vakuuttavat lukijan Mäkelän ja Uspenskin yli 30 vuoden ystävyyden lujuudesta – ja ainutkertaisuudesta.

Hannu Mäkelä kirjoittaa Uspenskin olevan "omanlaisensa mikstura nallekarhua, Tsheburashkaa [eli suomalaisittain Muksista], Woody Allenia, Rymy-Eetua, Pushkinia ja traktoria. Ja varsinkin pientä uteliasta poikaa, joka niin kauan on etsinyt äitiään".