Mari Mörö, Virpi Talvitie ja Pentti Rasinkangas: Markan possu. 40 sivua. Vaikka & Kansi 2011. Graafinen suunnittelu Virpi Talvitie.Tässä taas yksi esimerkki siitä, kuinka kustantamot keksivät kuvakirjallisuudelle yhä uusia sarjoittumisen muotoja.
Pentti Rasinkankaan säveltämä ja sanoittama lastenlaulu Markan possu on ottanut loikan lastenmusiikista kuvakirjaksi, kun Mari Mörö on tehnyt laulun aihion ympärille suorasanaisen kuvakirjatekstin, jolle Virpi Talvitie on luonut visuaalisen ilmeen. Tarinan lopussa on Rasinkankaan Markan possu –laulu nuotteineen.
Laulu laajenee -nimisessä sarjassa ilmestyy myöhemmin myös muihin tunnettuja lastenlauluihin pohjaavia kuvakirjoja.
Anarkistinen laulu perheestä, joka ostaa markalla lemmikkieläimekseen possun on eittämättä hauska ja riittävän yllätyksellinen. Moneen muuhun lastenlauluun verrattuna siinä on myös selkeä juonellinen tarina.
Nelihenkinen perhe haluaisi lemmikin, mutta se ei pääse yksimielisyyteen perinteisistä koirista ja kissoista, jyrsijöistä, hevosista – eikä liioin visertävistä kotsirkoista, maaoravista, torakoista tai edes laamoista... kunnes isä lukee sanomalehdestä pienen ilmoituksen markalla myytävästä possusta. Tämä possu ei olekaan mikään pahnassa röhnöttävä vetelys: se osaa lukea, osaa siansaksan lisäksi muitakin kieliä ja rakastaa yli kaiken matkustamista.
Tarinan kertojana toimii perheen poika.
Tuosta päivästä alkoi jännittävä elämä posssun kanssa.
Mooseksesta tuli suorastaan perheenjäsen. Sika leikki kanssani ja osasi lukea hyvin. Aamuisin possu lukaisi sohvalla päivän lehdet, silmäili päivän valuuttakurssit ja säätiedot ja jutteli mukavia. Mutta matkaoppaat, ne olivat sille jotenkin välttämättömiä. Isä haki niitä kirjastosta säkkitolkulla.
Muutama naapuri ja pari kaveriani kävivät possua katsomassa. Ne ihailivat, miten sika osasikin istua siististi sohvalla ja saattoi juoda kahvikupista läikäyttämällä päälleen vain puolet kupin sisällöstä. Ja kun Mooses käytti lusikkaa, se onnistui tähtäämään lusikan suuhunsa useita kertoja. Haarukasta saati veitsestä se ei oikein piitannut. Sillä jos on kärsä, voi tehdä monenlaisia asioita. Kärsä olisi mukava ihmiselläkin, niin säästyisi paljon aikaa eikä tarvitsisi tiskata juuri koskaan.
Mooses pitää ensin kohteliaasti isäntäperheelleen seuraa, mutta pian sen sorkkia alkaa polttelemaan matkakuume. Ja yhtenä päivänä se on lähtenyt omille teilleen. Perhe saa siltä postikortteja eri puolilta maailmaa. Pienen ensipettymyksen jälkeen poika ymmärtää, että possun ”kaukokaipausta” vastaan on turha protestoida.
Virpi Talvitien kuvitus ankkuroituu monin kohdin perheen vanhaan perintösohvaan, jonka äärelle perhe kokoontuu. Kirjan nurinkuriseen ja absurdiin tunnelmaan sopivat myös aukeaman ylälaidassa toisinaan ylösalaisin kääntyneet maisemat, jotka antavat tekstille hauskan kehyksen. Talvitie käyttää tuttua raapetekniikkaa, ja sen höysteenä ovat kuvakollaasit possun lähettämistä postikorteista.
Talvitie vastaa itse kirjan graafisesta suunnittelusta, ja tämä näkyy monia kekseliäinä ratkaisuina, joissa teksti löytää luontevan sijansa vaikkapa säkin sisälle kehystettynä tai liikenneympyrän sisältä ja antaa taitolle näin ryhdikästä ilmettä. Myös yksityiskohdissa on hauskoja oivalluksia: vauvaikäisellä pikkusiskollakin näyttää olevan aivan kärsän näköinen tutti suussaan!
Markan possu on ilmestynyt Saarijärvellä toimivan, viime vuonna perustetun pienkustantamo Vakka & Kannen kautta. Minerva kustannus siirtyi viime elokuussa tämän saarijärveläisen mediakonsernin omistukseen.
Nähtäväksi jää, mikä laulu on sarjan seuraavassa osassa vuorossa.
Jos Rouva Huu saisi toivoa, niin lastenmusiikkiyhtye Tohtori Orffin ja herra Dalcrozen monestakin laulusta löytyisi ytyä myös kuvakirjaksi asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti