keskiviikko 31. elokuuta 2011

Ystävyys ja yhteistyö auttavat eläimet kiipelistä


Teatteri 2000 ja Tampereen Työväen Teatteri: Bremenin soittoniekat. Lasten musikaali. Ohjaus Marika Vapaavuori. Käsikirjoitus Eppu Nuotio. Pääosissa Jukka Saikkonen (aasi), Samuli Muje (koira), Eeva-Riitta Salo (kissa) ja Juha-Matti Koskela (kukko). Kantaesitys 30.8.2011 Tampereen Työväenteatterin vanhalla päänäyttämöllä. Kesto 1,45 h. Ikäsuositus yli 4 v. Pressikuvat Petri Kivinen.








Lasten- ja nuortenkirjailija Eppu Nuotio on puhaltanut hengen Grimmin veljesten klassiseen Bremenin soittoniekat -satuun. Nuotion käsikirjoitus korostaa yhteistyötä, ystävyyttä ja luovaa kekseliäisyyttä.

Tahoillaan kaltoin kohdellut eläimet yhdistävät voimansa ja jallittavat rosvojoukkoa estäen heidän pankkiryöstönsä. Letkeän musiikkinäytelmän lomassa irvaillaan vähän myös byrokratialle.

Alkuperäisen ja lyhyen ytimekkään sadun kliimaksi, jossa aasi, koira, kissa ja kukko pelottavat rosvot tiehensä, tapahtuu jo ennen väliaikaa. Näytelmän juoni tihentyy vielä tämän jälkeen, kun eläimet järjestävät rosvot satimeen ja kukko raivaa tiensä rock-tähdeksi ja saa debyyttinsä jälkeen pyrstöönsä myös komean riikinkukon sulkia!





Eilisessä ensi-illassa oli vielä pientä kiireen tuntua replikoinnissa, mutta muutoin tunnelma oli letkeä ja riemukas.

Juha-Matti Koskelan esittämä itsetietoinen ja mainetta hamuava kukko taisi olla Rouva Huun kuulemien välikommenttien perusteella lapsiyleisön ehdoton suosikki. Myös Teatteri 2000:n konkarinäyttelijän Eeva-Riitta Salon kissan muikea mimiikka vetosi katsojiin.

Ja kuten asiaan kuuluu, Eero Pekkosen koostama musiikki oli keskeisellä sijalla ja yksi näytelmän ehdottomasti hauskimmista osuuksista oli rosvojoukon ja kukon esittämä hauska iskelmä- ja lastenlaulupotpuri.





Bremenin soittoniekat on lyhyen muotonsakin takia yksi satuantologioiden suosikkisaduista. Itselleni se on tullut lapsuudessa tutuimmaksi Kaarina Helakisan toimittaman ja Katriina Viljamaa-Rissasen kuvittaman Suuren satukirjan lehdiltä (Valitut Palat 1970).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti