Kaikki tahtoo punoa runoa

Annika Sandelin & Linda Bondestam: Retkuliina. Suomentanut Henriikka Tavi. 29 sivua. Teos & Söderströms 2010.

Heikki Niska: Peikkovaara. Kuvittanut Virpi Penna. 59 sivua. Tammi 2011.

Ismo Puhakka: Hei, hommiin! Kuvittanut Paula Ahola. 31 sivua. Karisto 2011.









Lastenrunobuumi on jatkunut jo koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ja loppua ei vieläkään näy.

Nykyisin on itsestäänselvyys, että lastenrunokirjoissa on monivärikuvitus. Joskus voi jopa sanoa, että kuvitus antaa Pegasos-runohevosellekin enemmän ilmaa siipien alle.

Runovaihtoa tehdään nyt myös suomen ja ruotsin kielen kesken, vaikka edelleen on turha unelmoida riimien vaihdosta Pohjanlahden kahta puolen: Kirsi Kunnaksen ja Lennart Hellsingin runot pysyvät - valitettavasti – yhä kummankin maan yksityisenä ja toisille tuntemattomana kansallisomaisuutena.

Laura Ruohosen Allakka Pullakan nonsense-riimit (Otava 2004) ovat ilmestyneet ruotsiksi Stella Parlandin kääntämänä nimellä Smaskens Damaskens (Söderström 2010) ja suomenruotsalaisen Annika Sandelinin Businnan ilmestyi vuoden viiveellä myös suomeksi.

Runoilijana tunnettu Henriikka Tavi nimesi pienen itsetietoisen Businnan-kangaskoiran suomennoksessaan Retkuliinaksi.

Retkuliina on riimirunoksi hieman väen-vängällä taipuva juonellinen tarina. Se kertoo Petra-tytöstä, joka löytää kadulta asunnottoman kangaskoiran, Retkuliinan, joka paljastuu pian lastenhuoneessa melkoiseksi pomottajaksi ja tärkeilijäksi. Vähin erin se raivaa oman paikkansa muiden Petran lelujen joukosta. Runokuvakirjalle on luvassa tänä vuonna myös jatkoa, jossa Retkuliina rakastuu.

– – – Turkki on kuiva, valu ei enää
Petra pussaa Retkun nenää.

"Olet rakas, vaikka toraisa,
takas tahdo en elämää helppoa."

Nyökky huutaa: "Nyt on parasta,
että alamme hurjasti juhlia."
– – –

 

Heikki Niska on kirjoittanut aiemminkin lapsille, edellinen kokoelma oli Satakieli ja lakaisukone vuodelta 2008.

Erilaiset teeman ympärille kootut kokoelmat ovat yleistyneet. Peikkovaaran runot ammentavat kansanperinteen peikkouskomuksista ja rempseästä elämäntavasta ylisummaan. Monet runoista rakentuvat hauskan hahmon ympärille. Vuodenkierto ja erilaiset luonnonilmiöt ja peikkojen tunnetilat ovat niin ikään esillä useissa runoissa.

SYYSKESÄ

Horsmat alkavat kukkia,
tuuli parsii jo sukkia.

Maitousvaan peittyvät illat,
laidunmaat ja sillat.

Lehmänkello kilkahtaa,
omenoilta tuoksuu maa.

Peikkomummo teetä keittää,
pitsiliinalla kisunsa peittää.

Peilin peikolle mummo jutustaa,
hämykynttilä heille lepattaa.

Virpi Pennan värikylläinen, lystikäs ja visuaalisesti kekseliäs kuvitus anastaa usein runonlukijan koko huomion. Runsasta runomassaa olisikin voinut kaikin mokomin karsia, suurentaa kirjasinkokoa ja tehdä kirjasta näin lukemaan opettelevalle lapselle helpommin lähestyttävän lukuelämyksen.

Hei hommiin! on runoilijaksi, muusikoksi ja filosofiksi kustantajan sivuilla esitellyn Ismo Puhakan (s. 1981) runodebyytti lapsille.

Kirja esittelee erilaisia ammatteja ja on asetelmiltaan näin ollen hieman samantyyppinen kuin Jukka Itkosen ja Christel Rönnsin runokuvakirja Taikuri Into Kiemura ja muita kaupunkilaisia (Otava 2007).








Runoissa on pientä huumoria ja välillä vähän epätoivoista riimien ja sujuvuuden tavoittelua:

Jos liikut tällä tiellä,
saat nauruasi piellä,
kun muuan työmies Riki
reiät paikkaa piellä. --

Lasten mieleen on varmasti runo ”Roisto”, joka taitaa olla pastissi lasten rakastaman Puuha-Pete –sarjan tunnuslaulusta:

Roisto Ripa
kaiken rikkoo.
Roisto Ripa,
tietenkin!

Tiirikka tietää,
Sorkkis myös,
illalla alkaa
hämärätyöt.

Yhdessä näin kun
puuhaillaan,
ei ole paikat ennallaan!

Puhakka vääntää suomen kieltä miten mielii, murteellisesti ja vanhanaikaisesti, esimerkiksi kun mies on runollisesti ”miesi”.

Ylenpalttinen kielihelskyttely voi kuitenkin koitua nykylapselle kohtaloksi: kun sanavarasto köyhtyy, olisi viisasta pitäytyä tämänkaltaisessa, selvästi pienille lapsille suunnatussa runokuvakirjassa peruskielessä ja visusti lapsen tasalla.



Paula Aholan kuvitus on retrohenkinen. Siinä on muutamia hauskoja oivalluksia ja yhtenäinen sinivoittoinen värimaailma antaa ryhtiä myös runoille.

Helsingissä vietetään parasta aikaa Nuoren Voiman Liiton ja Helsingin kaupunginkirjaston Runokuu-festivaalia.

Lasten Runokuu-tapahtumia järjestetään Helsingissä tänään maanantaina Rikhardinkadun kirjastossa klo 17-19, tiistaina Malmin kirjastossa klo 17-19 ja keskiviikkona Vuosaaren kirjastossa klo 16–18. Ohjelmassa runoleikkituokio, taidetyöpaja ja runokalan ongintaa. Paikalle saapuvat myös Annika Sandelin ja Henriikka Tavi, jotka lukevat sekä suomeksi että ruotsiksi otteita Retkuliina- ja Businnan
Ja ensi maanantaina, 5. syyskuuta klo 18.15 lastenruno on esillä myös Lastenkirjainstituutissa Tampereella.

Emeritaprofessori Leena Kiristinä ja lastenkirjailija Tuula Korolainen aloittavat instituutin lastenkirjaillat, joissa instituutin kannatusyhdistyksen hallituksen jäsenet kertovat omista mielenkiinnon tai tutkimuksen aiheistaan. Leena Kirstinän alustuksen otsikkona on ”Lastenruno on vaikea laji” ja Tuula Korolaisen: ”Suomes´ei elä runoilla”.