Tänään sai taas aamukahvipöydässä Helsingin Sanomia lukiessa ihmetellä sitä älyllistä luovuutta, jolla mainostoimistot lähtevät isolla rahalla lanseeraamaan lukemiskasvatusta.
Helsingin kaupunginkirjasto on aloittanut Julkisesti avoimet mieslukijat –kampanjan eli JAM:it. Lainaustilastojen mukaan miehet ovat kirjastoissa selvänä (sic! ) vähemmistönä 40 prosentin lainausluvuillaan. Monet miehet saattavat kohdata jopa syrjintää lukuharrastuksensa vuoksi: heitä voidaan nimitellä lukutoukiksi, kirjaurpoiksi ja vissysukkapojiksi.
Helsingin eri kirjastojen KirjaBaareissa voi siis syksyn mittaan kuunnella lukuharrastuksena kanssa kirjakaapista ulos tulevien julkkisten erilaisia lukuelämyksiä.
Toki tässä kampanjassa on kyse ihan puhtaasta huumoristakin, mutta silti tällainen lukevan miehen prototyypin olemassaolon kyseenalaistaminen ei Rouva Huuta liiemmin naurata.
Lauantain lastenkirjakeikka Mäntyharjulla onnistui mainiosti. Vierailin päivän mittaan kolmella kyläkoululla: Kirkonkylän koululla, Toivolan koululla ja Leppäniemen koululla.
Kuulijoita ei ollut aivan järjestävän tahon toiveiden mukaista monikymmenpäistä joukkoa, mutta kullakin koululla sentään oli yleisönä kymmenkunta sitäkin aktiivisempaa ja motivoituneempaa alakouluikäisten lasten vanhempaa.
Ja mikä hienointa – kahdella koululla kuulijoina oli molemmissa kaksi isää ja Kirkonkylän koulullakin yksi isä. Yritin olla pitämättä asiasta sen enempää meteliä, mutta sisimmässäni iloitsin kyllä tästä näkymästä täysin palkein.
Lapsen lukuharrastus lähtee kodista ja sen antamasta esimerkistä, sehän nyt on selvää kuin pläkki.
Jos lapsi ei ole nähnyt vanhempiaan nenä kirjassa, niin eipä tämä toiminto ole lapsellekaan mikään itsestäänselvyys.
Mäntyharjulla kuunnellaan ahkerasti äänikirjoja ja erityisen hyvää palautetta annettiin Mauri Kunnaksen kirjoista.
Pienen kunnan eri toimijoiden yhteisenä haasteena on, että kirjastoauto ei enää syrjäkylillä kierrä, mutta onneksi Mäntyharjun kirjasto on lanseerannut Lukudiplomin kaikille alakoulun luokka-asteille ja bonuksena vielä päiväkodin viisivuotiaille ja esikouluikäisillekin!
Laajalle levittäytyvässä kunnassa lapset ovat vanhempiensa autokyytien ja hyväntahtoisuuden varassa päästäkseen keskustan kirjastoon. Tätä asiaa edistää huomattavasti se, että äiti ja isäkin haluavat hankkia kirjastosta itselleen hyvää luettavaa, niiden hyvin lasten- ja nuortenkirjojen lisäksi.
Kuvituskuvat ovat Gunilla Bergströmin kuvakirjoista Mikko Mallikas rakentaa helikopterin ja Mikko Mallikas on oikukas.
Mikon isä rentoutuu Bergströmin kirjoissa aina nimenomaan sanomalehden takana, mutta onneksi hän myös lukee pojalleen iltasatuja.
Jostain syystä en nyt yht äkkiä keksinyt yhtään lastenkirjan kuvituskuvaa, jossa kuvataan isää lukemassa omaa kirjaa. Heti kun joku antaa tällaisen vinkin uudemmasta lastenkirjallisuudesta, lupaan poistaa toisen Mikko Mallikas -kuvan jossa isä lukee sanomalehteä.
[ Uusi kuva lisätty 4. marraskuuta: Salla Savolaisen kuvakirjassa Voi mokomaa (WSOY 2003) löytyi viehättävä kuva, jossa koko perhe lukee! ]
Lastenkirjahyllyssä arvioidaan uusia lasten- ja nuortenkirjoja,
mutta pyyhitään välillä pölyjä myös vanhoista klassikoista.
Muistelisin, että Salla Savolaisen kuvakirjassa Voi Mokomaa! (WSOY) perheen vanhemmat ovat molemmat jopa nenä kirjassa, tosin kesämökillä. Tarkistan vielä asian kotoa, jossa kuvakirja on.
VastaaPoistaLisäksi Maikki Harjanteen Minttu-kirjoissa (Otava) luetaan alvariinsa yhdessä ja erikseen, tuoreimpana mielessä Minttu harrastaa -kirja, jossa Minttu saa kirjastokortin ja käy isänsä kanssa kirjastossa.
Kiitos Kirsikalle näistä vinkeistä - lisääkin otetaan vastaan ja HAVAINNOLLISIN tai muutoin sykähdyttävin kuva laitetaan sitten Mikko Mallikkaan isän sanomalehdenlukukuvan sijaan.
VastaaPoistaLapsilleen kirjaa lukevasta isästä olisi myös tuore esimerkki Katri Kirkkopellon ja Mervi Wäreen kuvakirjassa Oona ja Eetu: eri mieltä (Lasten Keskus 2011), mutta se kirja on jo siskonlasten ilona.
Omasta lähipiiristäni löytyy ainakin neljä miestä, ja varmasti enemmänkin, jotka lukevat ja vieläpä ihan mukavasti. Molemmat isoveljeni lukevat ja ovat aina lukeneet melko paljon (lukevatpa jopa monin verroin enemmän kuin minä itse). Kaiken lisäksi vanhempi isoveljeni opiskelee informaatiotutkimusta (kirjastontäti koulutus meidän perheen keskuudessa) johon kuuluu paljon lukemista. Toinen isoveljeni sitten opiskeleekin ihan kirjallisuutta, eli lukemista on paljon.
VastaaPoistaVeljieni lisäksi isäni lukee ihan ahkerasti (lähes aina joku kirja luettavan) ja muistan hyvin, että isä minullekkin luki kolme ensimmäistä Potteria, joiden lisäksi olen lukenut itse vain viimeisen Potterin kun ei innostus oikein riittänyt.
Myös isäpuoleni lukee paljon hänelläkin aina kirja kesken ja on kuulemma nuorempana lukenut todella tiheään tahtiin kirjoja.
Lisäksi tiedän kaveripiiristäni löytyvän lisääkin lukevia nuoria miehiä :))