maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kuusitoistavuotiaan elämä on raskasta, jos on puolalainen äiti


Emmy Abrahamson: Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä. Suomentanut Säde Loponen. 250 sivua. Karisto 2012. Kansikuva Sara S. Acedo. Siskodisko-sarjan suunittelu Sakari Tikkaja/ Radiant Graphics.














Kariston Siskodisko-sarjan ulkoasu on tullut aiempaa freesimmäksi. Sarja luottaa vielä realistisen nuortenromaanin asemaan ja tarjoilee mukavan valikoiman eri maiden parhaimmistosta.

Ruotsalainen Emmy Abrahamson (s. 1976) on varttunut Moskovassa 10-vuotiaasta aikuisikään asti ja on viettänyt paljon aikaa myös Lontoossa, Amsterdamissa ja Wienissä opiskelijana, näyttelijänä ja ohjaajana. Nyttemmin hän asuu jälleen Ruotsissa.

Tässä esillä oleva Abrahamsonin esikoisteos, kansainvälisyyskasvatukseenkin soveltuva Min pappa är snäll och min mamma är utlänning , ilmestyi Ruotsissa viime keväänä. Abrahamsonin toinen, tänä vuonna ilmestynyt nuortenromaani on nimeltään Only väg is upp, joka aloittaa trilogian. Se pohjaa eittämättä Abrahamsonin omiin kokemuksiin ulkomailla. Romaanin päähenkilö Filippa matkustaa Lontooseen ja haaveilee teatterista.

Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä edustaa ruotsalaisen teiniangstin rinnalla onneksi edelleen versovaa humoristisempaa nuoruuden kuvausta, johon lienee vaikuttanut muun muassa Merri Vikin toheloivan Lotan karismaattinen persoona.

Aivan Lotan kaltainen säheltäjä Alicja ei tosin ole: hän selittää elämänsä epävakaisuutta ja originelliutta paljolti puolalaisen äitinsä kautta. Äiti on sairaalloisen säästeliäs, boheemin suurpiirteinen ja ehdottoman sukurakas. Alicjan tyyni elämä vääntyy nurinniskoin, kun äidin sisko Sylwia tulee umpimielisen ja vinksahtaneen tyttärensä Celestynan kanssa kesällä Ruotsiin paremman elämän ja toimeentulon toivossa.

Sukulaiset käyttäytyvät Alicjan mielestä häikäilemättömästi ja itsekkäästi. Ja pahinta on, että Celestyna törttöilee ja sotkee Alicjan orastavan lemmensuhteen Ola Olssonin kanssa.

Kirjan takakansitekstiä lukuun ottamatta itse kirjasta ei käy suoranaisesti ilmi, että tapahtumat sijoittuvat 1980-luvulle. Ruotsiin on vuosikymmenten saatossa tullut paljon siirtolaisia työn perässä tuolloin sosialistisesta Puolasta, joten nuortenromaanilla on tietysti ruotsalaisille lukijoille suurempi ja jossain määrin myös kansalliseen identiteettiin liittyvä merkitys.

Kepeän kerronnan lomassa Abrahamson onnistuu kiteyttämään hyvin Alicjan teräviä havaintoja hänen vieraillessaan äitinsä kanssa pikaisesti Puolassa noutamassa sukulaisten omaisuutta ja salakuljettaessaan kaksi laitonta puolalaista rakennusmiestä heidän kotiinsa remonttia tekemään. Tytön identiteetti on kahtaalla, ja – halusipa hän tai ei – niin äidin sukujuuret vaikuttavat hänessä aina.

On kiinnostavaa, että nyttemmin on alkanut ilmestyä entistä enemmän lähihistoriaan sijoittuvia nuortenromaajea (vrt. Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa, Karisto 2011). On kiehtovaa lukea näitä lähihistoriaan sijoittuvia nuoruuden kuvauksia toisinaan rinnakkain dystopiakuvausten kanssa. Molempi parempi?

Dramaturgiaa opiskellut Abrahamson riemastuttaa lukijaa monissa absurdeissa kohtauksissa. Parhaimmistoon kuuluvat muun muassa paavin vierailu ruotsalaisella pikkupaikkakunnalla ja siihen liittyvät Alicjan edesottamukset, Alicjan vierailu lasten- ja nuortenpsykologin vastaanotolla sekä romaanin lopun huipentava hääkuvaus. Niissä on kutkuttavaa arjen makaaberisuutta, joka taittuu huumoriin.

Merkillepantava yksityiskohta on se, että Alicjan isä matkustaa romaanin alussa pitkälle työmatkalle Yhdysvaltoihin ja täysi-ikäinen Rafal-isovelikin käy kotona vain kääntymässä maailmanvalloitusmatkojensa välissä. Tästä syystä Alicjan äidin luova hulluus saa kukkia vapaasti.

Romaani onkin luettavissa kepeän-kirpeänä eri-ikäisten naisten logiikan ja luovien ongelmanratkaisujen kuvauksena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti