Lapsuus ja aikuisuus ahdistavat tasavertaisesti

J. M. Barrie: Peter Pan. Poika joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi. Ryhmäteatteri Suomenlinnan Hyvän Omantunnon linnakkeessa.
Ensi-ilta 13.6.2012. Ikäsuositus 7 vuodesta ylöspäin. Kesto väliaikoineen 2 h 50 min.

Ohjaus ja dramatisointi Juha Kukkonen. Päärooleissa: 
Riku Nieminen (Robin Hood), Robin Svartström (Kapteeni Koukku), Alina Tomnikov (Leena) sekä Sanna Warsell, Elias Keränen, Nestori Hellgren, Annika Poijärvi, Samu Loijas, Aarni Kivinen, Juha Suihko, Juha Pulli, Kimmo Korpela ja Pasi Warsell. Pressikuvat Tanja Ahola.







Ryhmäteatteri jatkaa rakastettujen lastenklassikkojen linjoilla tänäkin vuonna. Viime kesänä rouva Huu oli katsomassa perheen kanssa Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytärtä ja nyt Peter Pan rymisteli osin samoissa kulisseissa Hyvän omantunnon linnakkeessa Suomenlinnassa.

Peter Panin seikkailut tunnetaan moniaalta.

Alkuperäisestä tarinasta on kiittäminen brittiläistä J. M. Barrieta, joka kirjoitti samannimisen näytelmän vuonna 1904. Lastenkirjana tarina ilmestyi Iso-Britanniassa ensimmäisen kerran vuonna 1911 ja varhaisin Tyyni Tuulion suomennos, Pekka Poikanen, on vuodelta 1922 .

Sittemmin Peter Panin tarinaa on mukautettu niin Walt Disneyn kuin Hollywoodin elokuvanikkarienkin toimesta. Viimeisin suomennos on Sari Karhulahden vuodelta 2002 ja se ilmestyi Arthousen kautta.



Juha Kukkosen dramatisointi pistää alkutekstiin myös roimasti viittauksia nykyaikaan: lastenkasvatuksesta ja vanhempien kiireistä ja paineista ja uusperheistä revitään huumoria. Aivan näytelmän alussa isä Kultanen evästää teini-ikää lähestyvää tytärtään Leenaa ja sanoo "murrosiän olevan kuin keskeneräinen rakennustyömaa". Tämä vertaus on ollut perheen 11-vuotiaan kuopuksen huulilla sittemmin useasti näytelmän jälkeenkin!

Jukka Linkolan Helsingin kaupunginteatterille vuonna 1985 säveltämä Peter Pan –musikaali on jo klassikko, mutta Suomenlinnan Peter Pan ammentaa niin musiikin, maskeerauksen ja puvustuksen osalta reteästi punk-musiikista.

Pelle Miljoonan ja Tuomari Nurmion kappaleet soivat taajaan, vaikka suoranaisesta musikaalista ei Ryhmäteatterin versiossa olekaan kyse.

Peter Panin roolissa näyttelee Riku Nieminen, lapsiyleisön ja – miksei aikuistenkin – keskuudessa Putous-viihdeohjelmasta niin tuttu Munamies.

Niemisen uho tiivistyy pystytukkaan ja kimakkaan kirkumiseen, mutta näytelmän ehdoton tähti on kyllä Robin Svartströmin luoma Kapteeni Koukku (Svartström näyttelee myös isä Kultasen roolin, mutta tämä kaksoisroolitus taitaa mennä kyllä nuoremmalta yleisöltä kokonaan ohi…) Svartströmin Koukku on karrikoiduissa drag quuenin eleissään ja vaihtoehtometallia soittanutta Marilyn Mansonia ulkonäöltään muistuttavana todella karmiva, mutta silti lopulta herkkä ja haavoittuva...

Alina Tomnikovin Leenassa on särmää ja emansipaatiota. Leena penää Peter Panilta parempia tunnetaitoja. Tällaiset identiteetin ja parisuhteen kompleksiset mittelöt vedonnevat parhaiten aikuiseen makuun.



Miekkailu- ja lentokohtauksissa on ajoittain vauhtia ja jännitettäkin, vaikka aivan jouhevasti lentämisen illuusio ei aina katsomoon asti välitykään.

Sirkuksen keinoja hyödynnetään myös hiukan irralliseksi jääneessä Helinä Keijun (Sanna Warsell) liinanumerossa.

Suomenlinnan Peter Pania todennäköisesti sovinnaisempi versio Peter Panista on nähtävillä myös Tampereella Musiikkiteatteri Palatsissa. Tunnin mittainen musikaali tuo näyttämölle esittelytekstin mukaan myös ihan oikean Nana-koiran.