perjantai 2. marraskuuta 2012

Ihmeiden aika… ei se ole ohi!













Hannele Huovi: Ihme juttu! Runoja isoista ja pienistä ihmeistä. Kuvittanut Karoliina Pertamo. 48 sivua. Kirjapaja 2012. Taitto Iiris Kallunki.



Hannele Huovi lukeutuu yhdessä Jukka Itkosen ja Maria Vuorion kanssa suomalaisen lastenlyriikan ihmettelijöiden joukkoon. Huovi kyykistyy pienimmänkin kastepisaran ääreen ja kiteyttää runossa koko maailmankaikkeuden olevaisuuden lapsen tajuttavaan ja huikaisevaan muotoon.

Uusin runokokoelma onkin saanut nimekseenkin Ihme juttu. Runoja isoista ja pienistä ihmeistä. Se on samaa sukua Huovin varhaistuotannon, Salaperäisen rasian, (1985 Weilin+Göös) kanssa.

Huovi elollistaa luontoa, ihmettelee silmujen puhkeamista, talven valoa, eläinten ominaisuuksia ja ihmisen pienuutta luonnon suuruuden edessä.

Vaikka nykylasten luontosuhteesta on oltu jo pidemmän aikaa huolissaan, niin Huovi uskoo lapsen ja luonnon kumppanuuteen väkivahvasti. Runossa ”Matti meni metsään” poika jopa konkreettisesti juurtuu puuksi metsään!


Lastenlyriikassa metsä on lapselle usein lohduttava syli, johon lapsen on hyvä paeta murheitaan tai huoliaan. Karoliina Pertamon metsä on valoisa ja kutsuva lehtimetsä. Pertamon kuvitusta Hannele Huovin runokokoelmaan Ihme juttu!, Kirjapaja 2012. 

Runo ”Ihmekirjoitus” asettuu hauskan perinnetietoisesti jatkumoksi Immi Hellénin runolle ”Luonnonkirjaa lukemassa”, joka alkaa säkeillä:

Ukki on luvannut viedä Mirjan/ lukemaan lehviä luonnonkirjan./ Suuntaavat kulkunsa metsäteille,/ poluille, kukkakumpareille. – –

Huovin runossa lapsi liikkuu luonnossa itsenäisesti, ilman ohjeistavaa ja tietävää aikuista:

Tänään luen ihmekirjaa,/ koukeroa, vänkyrää,/ kummallista kirjoitusta, / jonka joku ymmärtää. – –

Hauskasti Huovi myös uudistaa vanhojen leikkilorujen perinnettä, esimerkiksi ”Virvon varvon” –lorussa on hyvinkin potentiaalia joko syrjäyttää tai tulla tutun virpomislorun varteenotettavaksi vaihtoehdoksi:

Virvon, varvon sinut täällä,
kevätpajun oksanpäällä,
kiedon valonsäteisiin,
käärin tuulta purjeisiin.
Tunteet suorin siloiseksi,
mielen kampaan iloiseksi.
Koko vuoden että jaksat
– hymylläsi palkan maksat!
”Kukkaviikko” on myös mainio vastine iänikuiselle ”maanantaina makkarat tehtiin-” leikkilorulle. Kielellistä näppäryyttä ja hoksaavuutta testaa hauskasti Aapo ja Ville- kysymys- ja vastausruno.

Vähän aikaa sitten valitin Lastenkirjahyllyssä sauna-aiheisen lastenkirjallisuuden vähäisyyttä. Runo ”Saunatontun löylykoulu” on lajissaan yliveto löylynheittoloru, jonka toivoisi vakiintuvan kaikkien kotisaunojen lauteille! (Ja tällä viikolla hyllyssä esillä olleessa Konstan leirikoulu –lastenromaanissa oli siinäkin saunaperinteet esillä!)


Talvisia tunnelmia runoissa Löylykoulu ja Talvimummo, Karoliina Pertamon kuvitusta Hannele Huovin runoihin kokoelmassa Ihme juttu!, Kirjapaja 2012. 

Monet Huovin tunnelmalliset, visuaalisesti vahvat runot kuulee heti mielessään sävellettyinä, esim. ”Talvimummo”, ”Kaikki laulaa tavallaan” ja ”Valonsäde”. Huovi onkin tehnyt paljon yhteistyötä Sibelius-Akatemian lehtorin, musiikkikasvattaja Soili Perkiön kanssa. Kenties näitäkin runoja jo piankin kuullaan sävelten siivittämänä?

Ihme juttu! on tuiki tarpeellinen hiljentymiskirja ja ihmettelykirja. Nykylapsi tarvitsee hektisen arjen vastapainoksi tunnelmarunoja, jotka antavat luvan makustella sanoja, kummastella pieniä ihmeitä, joista tuumailun jälkeen kasvaa huimia seikkailuja.


Ihme tämäkin: lapsi kuvittelee isänsä leijaksi taivaalle - kenties vapaana kaikista työn ja arjen kurimuksista? Karoliina Pertamon kuvitusta Hannele Huovin lastenrunokirjaan Ihme juttu!, Kirjapaja 2012. 

Runossa ”Leija” lapsi fantasioi tekevänsä isästä leijan. ”Pörtsikkä” on puutarhassa lymyilevä jättimäinen ahnas toukka, joka syö kaiken vastaan tulevan.

Karoliina Pertamon kuvitus on samanaikaisesti herkkä ja räväkkä. Värikylläisyys ja tyylitellyt muodot ovat Pertamon valtteja. 

Pieni sininen otus elää omaa itsellistä elämäänsä monilla aukeamilla lasten iloksi. Lastenrunokokoelmissa kuvittaja joutuu monen haasteen eteen  sitoessaan aukeamille pari tai kolmekin  erilaista runoa kekseliäästi taittoon, väritykseen ja rytmiin liittyvillä ratkaisuilla, jotka tekevät aukeamista levollisia ja miellyttäviä katseluelämyksiä. Hyvä kuvitus pysähdyttää lapsen runon ääreen pidemmäksikin aikaa, ja näin käy Pertamon kuvia katsoessa kerran jos toisenkin. 


Runokirjan ulkokirjallisena bonuksena on, että sen tuotosta osa menee Yhteisvastuu-keräykseen. 

11 kommenttia:

  1. Nyt minäkin uskallaudun jättämään jalanjälkeni tänne ja toteamaan, että Kiitos valtavan mahtavasta blogistasi! Kirjoituksesi herättävät tällaisessa toisessa lastenkirjojen intoilijassa paljon ajatuksia mutta niille on vaikea löytää näin amatööripuolella paikkaansa. Niinpä puran itsekin kirjatuumailuita välillä blogiini!

    Meiltä löytyy myös tämä Huovin kirja, onhan hän mielestäni "luottorunoilija", Itkosen tavoin. Hyvin oivallettu tuo pienten yksityiskohtien kuvailu kummallakin kirjailijalla, näinhän se on. Kummallakin on myös mahtava huumorintaju, joka hykerryttää lähes runosta toiseen. Mutta myös taito kuvailla vakavamminkin elämää herkällä ja moniulotteisella tavalla (mm. Huovin vauvarunot)!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

  3. Nea, lähetätkö kivan kommenttisi koskien Huovin runojen suosiota teidän perheessä uudelleen, onnistuin hävittämään sen epähuomiossa...

    VastaaPoista
  4. Tunnustaudun Hannele Huovin faniksi! Sanoillaan hän on varmasti sytyttänyt monen lapsen rakkauden kieleen.

    Karoliina Pertamon viehättävät kuvat tuovat kirjaan hellää, sadunomaista tunnelmaa.

    VastaaPoista
  5. ... edellinen kommentoija oli Mila.

    VastaaPoista
  6. Teenpä uuden yrityksen :-) Kolmevuotiaamme ihastui Ihme juttuun ja toivoo usein sitä itse luettavaksi :-) En olisi itse uskonut jo tämänikäisen tykästyvän niin runoihin. Suosikkeja ovat isä joka etsii sukkiaan ja juuri tuo Matti metsässä.

    VastaaPoista
  7. Saunaloru kuulostaa ihanalta!

    Minusta tuntuu, että solen auna-aiheeseen viime aikoina törmännyt aika useinkin lastenkirjoissa. Ainakin Maria Vuorion kirjoittamassa ja Marjo Nygårdin kuvittamassa Satu meni saunaa -uutuudessa on sauna-aihe.

    Itse pidin myös kovasti uudesta tuttavuudesta eli Meri Savosen Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat -kirjasta, jossa koko seikkailu kytkeytyy vanhojen puusaunojen säilyttämisen ympärille.

    VastaaPoista

  8. Kiitos kommenteista! Satu meni saunaan on ollut jo aiemmin esillä Lastenkirjahyllyssä.

    Meri Savosen kirjan rouva Huu on säästänyt jo pian (....) alkavaan Lastenkirjahyllyn Joulukirjakalenteriin.

    Myös Tuula Kallioniemen viime viikolla Lastenkirjahyllyssä arvioidussa Konsta leirikoulussa -romaanissa tutustutaan saunomiseen.

    VastaaPoista
  9. Luimme taas Ihme juttua tänään illalla ja mietin lukiessa että pitääkö lapselle vähän selittää runon sanoja, vähän avata runoa, jos epäilee että siitä menee osa muuten ohi? Vai luottaako vaan sanojen sointiin ja antaa lapsen ymmärtää itsen minkä ymmärtääkin? Jos kyse olisi kaunokirjallisuudesta olisin ehdottomasti tuolla selitys ja keskustelukannalla. Runoista en tiedä.

    VastaaPoista
  10. Olen vuosikausia ollut ensin SNI:n ja sitten Lastenkirjainstituutin tukija & Onnimannin lukija... Ja nyt tänään vasta löysin sattumalta blogisi. Kiitos tästä, tässä ruudun äärellä vierähtänee vielä tovi sinun kirjoituksiasi lukiessa. :D

    VastaaPoista

  11. Nealle: Kyllä minä vakaasti uskon, että lapsi tarkentaa ja pyytää selittämään, jos ei runo aukea. Usein runon kuvituskin puhuu puolestaan ja virittää oikealle "taajuudelle".

    Anonyymille Lastenkirjahyllyn löytäjälle:

    Tervetuloa Lastenkirjahyllyyn! Parempi myöhään kuin ei ollenkaan...

    Silloin Lastenkirjahyllyn alkaessa infosin kyllä hyllystä Onnimannissakin, ja toisinaan Onnimannissa on julkaistu aiemmin Lastenkirjahyllyssä alunperin julkaistuja arvioita vähän muokattuina.

    Infotulva on tietysti nykyisin niin valtava, että aina ei sitä itseä kiinnostavaa tietoa osaa poimia...

    VastaaPoista