Ihmeiden aika… ei se ole ohi!

Hannele Huovi: Ihme juttu! Runoja isoista ja pienistä ihmeistä. Kuvittanut Karoliina Pertamo. 48 sivua. Kirjapaja 2012. Taitto Iiris Kallunki.

Hannele Huovi lukeutuu yhdessä Jukka Itkosen ja Maria Vuorion kanssa suomalaisen lastenlyriikan ihmettelijöiden joukkoon. Huovi kyykistyy pienimmänkin kastepisaran ääreen ja kiteyttää runossa koko maailmankaikkeuden olevaisuuden lapsen tajuttavaan ja huikaisevaan muotoon.

Uusin runokokoelma onkin saanut nimekseenkin Ihme juttu. Runoja isoista ja pienistä ihmeistä. Se on samaa sukua Huovin varhaistuotannon, Salaperäisen rasian, (1985 Weilin+Göös) kanssa.

Huovi elollistaa luontoa, ihmettelee silmujen puhkeamista, talven valoa, eläinten ominaisuuksia ja ihmisen pienuutta luonnon suuruuden edessä.

Vaikka nykylasten luontosuhteesta on oltu jo pidemmän aikaa huolissaan, niin Huovi uskoo lapsen ja luonnon kumppanuuteen väkivahvasti. Runossa ”Matti meni metsään” poika jopa konkreettisesti juurtuu puuksi metsään!

Lastenlyriikassa metsä on lapselle usein lohduttava syli, johon lapsen on hyvä paeta murheitaan tai huoliaan. Karoliina Pertamon metsä on valoisa ja kutsuva lehtimetsä. Pertamon kuvitusta Hannele Huovin runokokoelmaan Ihme juttu!, Kirjapaja 2012. 

Runo ”Ihmekirjoitus” asettuu hauskan perinnetietoisesti jatkumoksi Immi Hellénin runolle ”Luonnonkirjaa lukemassa”, joka alkaa säkeillä:

Ukki on luvannut viedä Mirjan/ lukemaan lehviä luonnonkirjan./ Suuntaavat kulkunsa metsäteille,/ poluille, kukkakumpareille. – –

Huovin runossa lapsi liikkuu luonnossa itsenäisesti, ilman ohjeistavaa ja tietävää aikuista:

Tänään luen ihmekirjaa,/ koukeroa, vänkyrää,/ kummallista kirjoitusta, / jonka joku ymmärtää. – –

Hauskasti Huovi myös uudistaa vanhojen leikkilorujen perinnettä, esimerkiksi ”Virvon varvon” –lorussa on hyvinkin potentiaalia joko syrjäyttää tai tulla tutun virpomislorun varteenotettavaksi vaihtoehdoksi:

Virvon, varvon sinut täällä,

kevätpajun oksanpäällä,

kiedon valonsäteisiin,

käärin tuulta purjeisiin.

Tunteet suorin siloiseksi,

mielen kampaan iloiseksi.

Koko vuoden että jaksat

– hymylläsi palkan maksat!

”Kukkaviikko” on myös mainio vastine iänikuiselle ”maanantaina makkarat tehtiin-” leikkilorulle. Kielellistä näppäryyttä ja hoksaavuutta testaa hauskasti Aapo ja Ville- kysymys- ja vastausruno.

Vähän aikaa sitten valitin Lastenkirjahyllyssä sauna-aiheisen lastenkirjallisuuden vähäisyyttä. Runo ”Saunatontun löylykoulu” on lajissaan yliveto löylynheittoloru, jonka toivoisi vakiintuvan kaikkien kotisaunojen lauteille! (Ja tällä viikolla hyllyssä esillä olleessa Konstan leirikoulu –lastenromaanissa oli siinäkin saunaperinteet esillä!)

Talvisia tunnelmia runoissa Löylykoulu ja Talvimummo, Karoliina Pertamon kuvitusta Hannele Huovin runoihin kokoelmassa Ihme juttu!, Kirjapaja 2012. 

Monet Huovin tunnelmalliset, visuaalisesti vahvat runot kuulee heti mielessään sävellettyinä, esim. ”Talvimummo”, ”Kaikki laulaa tavallaan” ja ”Valonsäde”. Huovi onkin tehnyt paljon yhteistyötä Sibelius-Akatemian lehtorin, musiikkikasvattaja Soili Perkiön kanssa. Kenties näitäkin runoja jo piankin kuullaan sävelten siivittämänä?

Ihme juttu! on tuiki tarpeellinen hiljentymiskirja ja ihmettelykirja. Nykylapsi tarvitsee hektisen arjen vastapainoksi tunnelmarunoja, jotka antavat luvan makustella sanoja, kummastella pieniä ihmeitä, joista tuumailun jälkeen kasvaa huimia seikkailuja.

Ihme tämäkin: lapsi kuvittelee isänsä leijaksi taivaalle - kenties vapaana kaikista työn ja arjen kurimuksista? Karoliina Pertamon kuvitusta Hannele Huovin lastenrunokirjaan Ihme juttu!, Kirjapaja 2012. 

Runossa ”Leija” lapsi fantasioi tekevänsä isästä leijan. ”Pörtsikkä” on puutarhassa lymyilevä jättimäinen ahnas toukka, joka syö kaiken vastaan tulevan.

Karoliina Pertamon kuvitus on samanaikaisesti herkkä ja räväkkä. Värikylläisyys ja tyylitellyt muodot ovat Pertamon valtteja. 

Pieni sininen otus elää omaa itsellistä elämäänsä monilla aukeamilla lasten iloksi. Lastenrunokokoelmissa kuvittaja joutuu monen haasteen eteen  sitoessaan aukeamille pari tai kolmekin  erilaista runoa kekseliäästi taittoon, väritykseen ja rytmiin liittyvillä ratkaisuilla, jotka tekevät aukeamista levollisia ja miellyttäviä katseluelämyksiä. Hyvä kuvitus pysähdyttää lapsen runon ääreen pidemmäksikin aikaa, ja näin käy Pertamon kuvia katsoessa kerran jos toisenkin. 

Runokirjan ulkokirjallisena bonuksena on, että sen tuotosta osa menee Yhteisvastuu-keräykseen.